Jääkiekkoilija Jesse Joensuu on tehnyt pitkän uran ulkomailla. Hän on pelannut maailman parhaissa liigoissa, Pohjois-Amerikan NHL:ssä ja Venäjän KHL:ssä. Nyt hän on palannut pelaamaan kotikaupunkiinsa Poriin.
Ässät on Joensuun kasvattajaseura.
– Tuntui kyllä tosi hienolta palata itselleni tärkeään seuraan. Pelaan innoissani kuin pikkupoika, 36-vuotias Joensuu kuvailee.
Joukkueessa on hyvä henki
Porin Ässät on saanut Joensuun paluusta uutta intoa. Joukkueella menee hyvin. Se on SM-liigassa lähellä kärkisijoja.
– Joukkueessa on hyvä henki. Pelaajat eivät ole paljon vaihtuneet, se on tärkeää. Tietenkin meillä on myös paljon parannettavaa, Joensuu sanoo.
Joensuu kutsuu Ässiä duunariporukaksi. Se tarkoittaa, että pelaajat ovat kovia tekemään työtä.
Porilaiset pitävät taistelusta
Porin Ässien peleihin liitetään usein myös porilainen hulluus.
– Se tarkoittaa, että porilaiset pitävät kovasta taistelusta ja fyysisestä pelistä, Joensuu selittää.
Kun Jesse pelasi Jokereissa, yleisö arvosti hienoja maaleja ja taitavaa peliä. Porissa yleisö arvostaa ennen kaikkea kovia taklauksia.
Porilaisen hulluuden takia Porin Isomäen halli ei ole helppo paikka vierailijajoukkueille. Ässät pelaavat kovaa ja yleisö kannustaa vielä kovempaa.
Ässät on Porille tärkeä asia
Porilaiset ovat innostuneet Ässien nykyisestä menestyksestä. Jäähallissa käy paljon väkeä.
– Ässät tuo porilaisten elämään sisältöä ja viihdettä. Se yhdistää porilaisia, Joensuu miettii.
Porissa ei ole talvella muita suuria yleisötapahtumia kuin jääkiekko-ottelut. Kesällä kaupungissa järjestetään esimerkiksi Pori Jazz-festivaalit ja myös muita tapahtumia.
Pelaajaura on jo loppupuolella
Joensuu ei osaa vielä arvioida jäljellä olevien pelivuosiensa tarkkaa määrää, mutta paljon niitä ei enää ole.
– Peleistä palautuminen vie entistä enemmän aikaa. Voimaa, räjähtävyyttä ja nopeutta ei ole enää samalla tavalla kuin vaikka kymmenen vuotta sitten, Joensuu kertoo.
Joensuu on oppinut vuosien myötä myös tunnistamaan paremmin omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
– Olen kova tsemppari, mutta en kauhean taitava, hän mainitsee.
Joensuu haluaa olla kapteeni, joka yhdistää pelaajia, tekee paljon töitä ja luo joukkueeseen hyvää henkeä.
Nuorempana hän ei olisi ollut valmis kapteenin rooliin.
– Olisi tullut ylilyöntejä. Ajattelin varsinkin nuorena, että pystyn ihan kaikkeen, kun vaan ponnistelen tarpeeksi. Tämä asenne on ollut minulle etu, mutta myös rasite, hän miettii.
Jääkiekko on antanut paljon
Jesse Joensuun isä Jouni Joensuu on toiminut porilaisen jalkapallojoukkue FC Jazzin valmentajana. Jesse valitsi kuitenkin jääkiekon jalkapallon sijaan.
– Näin pienenä Ässien pelejä. Se tunnelma vei minut mukanaan.
Joensuu pohtii, että jääkiekko on antanut hänelle paljon.
– Jos jätetään pois laskuista vanhemmat ja perhe, jääkiekko on antanut minulle kaiken. Se on ammattini, ja olen löytänyt jääkiekon kautta myös ystäväni ja vaimoni.
Joensuu ei vielä tarkkaan tiedä, mitä tapahtuu peliuran jälkeen.
– Voin ehkä opiskella jotain. Sekin kiinnostaa, että voisin olla jollakin tavalla mukana seuratoiminnassa, hän pohtii.