Siirtolapuutarha on pieni paratiisi kaupungin keskellä

Suomessa on puoli miljoonaa mökkiä. Kesällä monet suomalaiset pakkaavat autonsa täyteen tavaraa ja lähtevät mökille. Monet ajavat mökille pitkän matkan. Sen sijaan Arja-Leena, Kalevi ja Aija pyöräilevät mökille 15 minuutissa.

Arja-Leenan, Kalevin ja Aijan mökit ovat Pakilan siirtolapuutarhassa Helsingissä. He myös asuvat Helsingissä.

Pakilan siirtolapuutarhassa on 320 mökkiä. Se on Suomen suurin siirtolapuutarha. Kalevin mielestä se on myös Suomen kaunein. Niin hänen paidassaankin lukee.

– Suomen suurin ja kaunein, Kalevi hymyilee.

Mikä on siirtolapuutarha?

Siirtolapuutarha on alue, jossa on paljon pieniä mökkejä. Se sijaitsee yleensä kaupungissa. Siirtolapuutarhassa on palstoja eli pieniä pihoja, joilla mökit ovat. Siirtolapuutarhan asukkaat kasvattavat palstoillaan marjoja, vihanneksia ja kukkia. Omenapuita on joka paikassa.

– Ihastuin tähän paikkaan, kun olin pyöräilemässä täällä monta vuotta sitten. Omenapuut olivat niin upeita. Päätin, että haluan ostaa oman siirtolapuutarhamökin, Aija kertoo.

Pakilan siirtolapuutarhassa mökkiä ei voi vuokrata, vaan se pitää ostaa omaksi. Siirtolapuutarhan palstat taas ovat vuokralla. Kaupunki vuokraa siirtolapuutarhan maat siirtolapuutarhan yhdistykselle. Yhdistys vuokraa palstoja siirtolapuutarhan asukkaille, jotka omistavat oman mökin siellä. Heidän täytyy pitää hyvää huolta omasta palstastaan.

Suomessa siirtolapuutarhoja on monessa kaupungissa. Esimerkiksi Kotkassa, Tampereella ja Oulussa on siirtolapuutarhoja.

Siirtolapuutarha ennen ja nyt

Suurin osa Pakilan siirtolapuutarhan mökeistä on rakennettu 1950-luvulla. Mökit ovat erivärisiä, mutta silti melkein samanlaisia. Ne ovat noin 30 neliömetrin kokoisia. Tulevaisuudessa on tarkoitus rakentaa 32 uutta mökkiä.

Maailman ensimmäinen siirtolapuutarha oli Saksassa. Nykyään niitä on monessa maassa. Siirtolapuutarhan idea on tullut Suomeen todennäköisesti Saksasta.

– Ennen siirtolapuutarhoissa viljeltiin ruokaa köyhille ihmisille. Nykyään viljely on vähentynyt, Kalevi miettii.

Silti kaikki kasvattavat omilla palstoillaan jotakin. Arja-Leenan, Kalevin ja Aijan palstoilla kasvaa esimerkiksi raparperiä, yrttejä ja perunaa. Omenapuita on varmasti kaikilla palstoilla.

1970-luvulla Pakilan siirtolapuutarhassa vartioivat omenavahdit.

– 70-luvulla täällä oli omenavahteja, jotka katsoivat, että kukaan ei varasta omenoita. He liikkuivat siirtolapuutarhan alueella taskulamppu kädessä. Mutta ei täällä mitään varkaita ikinä ollut, Arja-Leena muistelee.

Helppoa mökkeilyä kaupungissa

Kalevi viihtyy mökillä koko kesän. Vasta syksyllä on aika mennä takaisin toiseen Helsingin kotiin.

– Jotkut asuvat täällä ympäri vuoden. Siirtolapuutarhamökki ei kuitenkaan voi olla ainut koti. Vakituinen osoite täytyy olla Helsingissä, Kalevi kertoo.

Vain helsinkiläiset voivat ostaa siirtolapuutarhamökin Helsingin siirtolapuutarhoista. Jos asuu vaikkapa Oulussa, mökki pitää ostaa Oulusta.

Mökin mukavuuksia ovat sähköt ja vesi. Mökissä asukkaat voivat tehdä ruokaa ja tiskata astioita. Punaisessa huoltorakennuksessa on pesutupa, vessat ja suihkut. Joissakin mökeissä on oma suihku tai ulkovessa. Vedet katkaistaan syyskuussa, joten talvella täytyy peseytyä vesiämpärin avulla.

Siirtolapuutarhassa on myös internetyhteys. Aija teki aiemmin etätöitä mökillä. Rauhallinen paikka sopii työntekoon hyvin.

– Joskus jotkut ihmettelevät, että onko täällä paljon meteliä juhlien takia. Naapurit ovat niin lähellä, ja kesällä on mukavaa järjestää juhlia. Mutta täällä on tosi rauhallista. Ei kuulu juhlien tai radion ääntä. Joskus kuuluu remontin ääniä, Aija kertoo.

Siirtolapuutarhassa toivotaan, että remonttia ei tehdä kesällä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska kesälomalla asukkailla on aikaa remontoida.

Siirtolapuutarhassa ei tule tylsää

Siirtolapuutarhan asukkaat hoitavat omaa puutarhaa, mutta he tekevät paljon muutakin. Usein yhdessä muiden mökkiläisten kanssa.

Pakilan siirtolapuutarhan kerhotalolla on kirjasto, josta voi lainata kesälukemista. Kerhotalolla on myös iso valkokangas, josta mökkiläiset katsovat esimerkiksi jalkapalloa.

Siirtolapuutarhassa pääsee uimaan ja rantasaunaan. Mökkeilijät lämmittävät saunan yhdessä.

– Saunan lämmittäminen voi kestää neljä tuntia. Saunan kiukaassa on jopa 800 kilogrammaa kiviä. Mökkiläiset osallistuvat talkoisiin, kun on saunapäivä, Kalevi kertoo.

Siirtolapuutarhassa talkoot ovat tärkeitä. Talkoissa ihmiset tekevät yhdessä jonkin tietyn tehtävän. He hakkaavat halkoja, lämmittävät saunan ja haravoivat yhdessä. Kesällä mökkiläiset pitävät kesäkahvilaa ja järjestävät erilaisia juhlia kerhotalolla. Juhannuksena on juhlat ja tietenkin suuri juhannuskokko.

Mökkiläiset järjestävät usein erilaisia kilpailuja. He pelaavat pihapelejä, esimerkiksi mölkkyä. He heittävät myös tikkaa.

– Joskus olen muutaman kultamitalinkin saanut kisoista, Aija hymyilee.

Asukkaiden ei kuitenkaan tarvitse tehdä kaikkia siirtolapuutarhan töitä.

– Täällä on pari palkattua työntekijää. He leikkaavat nurmikkoa ja kastelevat kukkia, Kalevi kertoo.

Asukkaita vauvasta vaariin

Aijan mielestä yksi siirtolapuutarhan parhaista puolista on se, että siellä tapaa eri-ikäisiä ihmisiä. Siirtolapuutarhassa asuu niin vanhoja ihmisiä kuin lapsiakin.

– Nyt on tullut paljon uusia lapsiperheitä. Jotkut ovat koko kesän mökillä. Lapset hyppivät trampoliinilla tai uivat pienissä uima-altaissa, Arja-Leena ja Aija kertovat.

Lapsilla on myös leikkipaikka, jossa on paljon leluja. Leikkipaikan ohi ajaa Tiitus Stenberg pienellä sähköautollaan.

Joen rannassa vastaan tulee kaksi nuorta. Leena Lähtevänoja ja Hertta Paakkanen ovat uimassa.

– Me käydään usein uimassa täällä. On kivaa hyppiä laiturilta veteen. Hyvä, että pääsee myös saunaan, Leena ja Hertta kertovat.

Myös Arja-Leena vietti aikaa siirtolapuutarhassa, kun hän oli nuori. Vanhempien mökiltä on paljon rakkaita muistoja. Jotkut niistä ovat vähän pelottavia.

– Kerran olin vanhempieni siirtolapuutarhamökillä kaverini kanssa. Minä ja kaverini kerroimme kummitusjuttuja toisillemme. Olimme peittäneet ikkunat vilteillä, joten mökissä oli ihan pimeää. Ensin jutut naurattivat meitä, mutta sitten alkoikin pelottaa, Arja-Leena muistelee ja nauraa.

Aijan lasten suuret juhlat on vietetty siirtolapuutarhassa.

– Täällä me vietimme lasten rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat. Isot juhlat vaativat kyllä paljon järjestelyä, mutta hyvin ne onnistuivat, Aija kertoo.

Oma mökki siirtolapuutarhasta

Siirtolapuutarha sopii ihan kaikenlaisille ihmisille, mutta mökin omistaminen on nykyään kallista.

On hyvä tietää joitakin asioita, jos haluaa ostaa oman mökin.

Mökit maksavat keskimäärin 62 000 euroa, eli ne ovat nykyään melko kalliita. Mökin lisäksi täytyy maksaa vuokraa palstasta.

– Siirtolapuutarha sopii kaikille, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Naapuria täytyy sietää, koska hän on kymmenen metrin päässä. Oma polku täytyy pitää siistinä ja nurmikot täytyy leikata, kolmikko miettii.

Siirtolapuutarhoja on Suomessa paljon, mutta joskus mökin ostaminen voi olla vaikeaa. Jos haluaa ostaa oman siirtolapuutarhamökin, ilmoituksia kannattaa katsoa internetistä. Joskus mökkiläiset jättävät myynti-ilmoituksen siirtolapuutarhan ilmoitustaululle, joten sitäkin voi mennä katsomaan.

– Minun oli aika vaikeaa saada tämä mökki. Silloin ei ollut paljon mökkejä myynnissä, Arja-Leena kertoo.

Tervetuloa paratiisiin!

Siirtolapuutarhasta voivat nauttia kaikki, vaikka he eivät ostaisi omaa mökkiä. Siirtolapuutarhan saunaan ja kesäkahvilaan voi mennä käymään. Saunassa voi maksaa pankkikortilla tai käteisellä. Siirtolapuutarhassa voi myös kävellä ja katsella ympärilleen.

Pukinmäkiseura vuokraa pieniä viljelypalstoja, joissa helsinkiläiset voivat viljellä kasveja. Silloin omaa mökkiä ei tarvita.

– Parasta siirtolapuutarhassa on tunnelma. Täällä on paljon hyvää tekemistä ja täällä tapaa paljon ihmisiä. Joskus vieraita tulee kylään jopa yllättäen. Keväällä on aina yhtä ihmeellistä katsoa, kun narsissit ja tulppaanit alkavat kukkia, Aija kertoo.