Aloitit soololevysi tekemisen melkein 25 vuotta sitten. Nyt levy on valmis. Miltä nyt tuntuu?
– Levyn teko kesti pitkään. Osa levyn sanoitusten tarinoista on peräisin jo 1970–1990-luvuilta. Minulla on monta vihkoa tekstejä vuosien varrelta. Olen merkinnyt niihin ajatuksia ja mietteitä. Noukin sieltä tekstejä, yhdistelin ja lopulta niistä syntyi sanoituksia. Katson levyn teksteissä maailmaa hiukan sivustakatsojana.
– Minulle on iso asia myös se, että toimin levyllä ensimmäistä kertaa myös laulajana. Oman lauluäänen löytyminen on minulle todella suuri juttu. Nautin suunnattomasti siitä, että voin laulaa ja soittaa kitaraa yhtä aikaa.
Onko levyllä jokin teema?
– Levyn teema on selviytyminen. Moni levyn teksteistä kertoo siitä, kuinka elämä lopulta voittaa.
Levyn tarinoissa kerrotaan paljon huumeista. Miksi päihteet ja huumeet ovat niin monen ihmisen kohtalo?
– Sitä ei voi tietää. Syynä voi olla uteliaisuus ja seikkailunhalu. Jos näitä asioita ei pysty kahlitsemaan järkevällä tavalla, asia voi riistäytyä käsistä. Päihteiden nauttiminen voi olla suunnattoman hauskaa, mutta seuraukset eivät ole.
Käytit huumeita 30 vuoden ajan. Raitistuit vuonna 2005. Oliko lopettaminen vaikeaa?
– Vaikeinta oli se, että lopettaminen tiesi yhteisöllisyyden loppumista. Kun käyttää päihteitä, kaikki ystävätkin käyttävät. Kun lähtee sieltä maailmasta, on kuin paluumuuttaja. On vaikea pitää suhteita yllä huumeita käyttävään yhteisöön, jos ei itse käytä. Sen sijaan minä en kärsinyt suuresti vieroitusoireista, kun lopetin. Opettelen edelleen päihteetöntä elämää ja ihmettelen kaikkea sitä, mitä voin tehdä nyt.
Mikä elämässäsi muuttui, kun lopetit?
– Minulle tuli jälleen tulevaisuus. Jossain vaiheessa tulevaisuus oli minulle ainoastaan seuraava mahdollisuus saada lisää aineita. Päihderiippuvuus on suurempaa kuin rakkaus, se täyttää koko elämän. Millään muulla ei ole merkitystä. Sen tilalle täytyy saada jotakin, koska siitä jää niin iso aukko.
Vedät Helsingin Diakonissalaitoksella bänditoimintaa ihmisille, jotka ovat korvaushoidossa. Miten se sai alkunsa?
– Vaimoni pohti taiteen ja kulttuurin merkitystä päihdevieroitushoidossa. Hän ajatteli, että siihen voisi yhdistää myös musiikin. Kokosimme halukkaista musiikkiryhmän. Sarana-niminen bändi on nyt tehnyt levynkin. Minusta tällaisella toiminnalla on myönteinen vaikutus ihmisiin, jotka ovat vieroitushoidossa.
Milloin tiesit, että sinusta tulee kitaristi?
– Ryhdyin ajattelemaan niin tosissani 18-vuotiaana. Olen lääkäriperheestä ja pidin itsestään selvänä, että minustakin tulee lääkäri. Halusin psykiatriksi. Musiikki ja etenkin rock vei kuitenkin voiton. Olen soittanut kitaraa 52 vuotta.
Miksi Sielun Veljet oli niin vaikuttava yhtye niin monelle ihmiselle?
– Se oli niin intensiivistä eli keskittynyttä ja ainutlaatuista toimintaa. Sielun Veljien maine perustuu keikkoihin. Panostimme niihin, jokainen keikka oli ainutkertainen ja kokonaisvaltainen tapahtuma. Siihen bändiin sattui tulemaan mukaan neljä juuri oikeaa persoonaa. Toki biisit olivat hyviä. Siekkarit on ollut ylivoimaisesti tärkein yhtye minulle.
Mitkä asiat tekevät sinusta onnellisen?
– Aurinko, lämpö, rakkaus, ihmissuhteet, onnistuminen työssä ja maailman kauneus.