Antikvaarisissa kirjakaupoissa myydään vanhoja kirjoja. Niitä kutsutaan puhekielessä myös divareiksi. Niistä voi löytää romaaneja, oppikirjoja, sarjakuvia tai vaikka karttakirjoja. Timo Surojeginilla on divari Helsingin Fredrikinkadulla. Hän on myös Suomen Antikvariaattiyhdistyksen puheenjohtaja.
Miksi sinusta tuli kirjakauppias?
– Tämä on ammatti ja harrastus. Kävin nuorena usein divareissa. Olin kerran kaupassa sijaisena pari tuntia, ja sitten yhä useammin, kunnes tästä tuli ammatti. Täytyy olla hassahtanut kirjoihin, että menestyy tässä ammatissa.
Mitä kirjoja divareista kysytään eniten?
– Hyvin monenlaiset kirjat kiinnostavat asiakkaita. Sellaisia ovat hyvät tietokirjat, historia, matematiikka tai vaikka metsästyskirjat.
– Monet kaupat erikoistuvat. Olen itse erikoistunut taidekirjoihin. Tiedän kaupan, joka on erikoistunut shakkikirjoihin.
Ketkä ovat asiakkaitasi?
– Suurin osa on vakioasiakkaita, mutta myös ohikulkijat poikkeavat sisään. Ennen kirjojen keräilijöitä oli paljon, mutta nykyään yhä enemmän.
– Sotahistoria, metsästys- ja kalastuskirjat ja sarjakuvat ovat suosittuja keräilykohteita. Suurin osa keräilijöistä on miehiä. En tiedä mistä se johtuu.
Mistä kirjat tulevat antikvariaattiin?
– Ostan kirjoja parikin kertaa viikossa kuolinpesistä. Kun joku kuolee, hänen omaisuuttaan kutsutaan kuolinpesäksi. Monet myyvät kirjoja, kun he vaihtavat asuntoa. Monet tietysti tarjoavat kirjoja kaupassani.
Mistä tietää, onko omassa hyllyssä arvokas kirja?
– Helpointa on pakata kirjat laatikkoon ja tuoda kauppaan nähtäväksi. Ne voi myös kuvata ja lähettää kuvat sähköpostissa nähtäväksi kauppiaalle.
– Kirjojen arvo riippuu monesta asiasta. Jos kirjaa on painettu vain vähän, se saattaa olla arvokas. Monien erikoisalojen kirjat menevät kaupaksi. Jopa vanha Stockmannin kalastusvälineluettelo voi olla arvokas. Pari vuotta vanhat suositut kirjat eivät mene kaupaksi.
Onko divareissa selkokirjoja?
– Selkokirjoja tulee myyntiin hyvin vähän. Sen sijaan divareissa on paljon sarjakuvia sekä nuorten ja lasten kirjoja.