Miksi ryhdyit tutkimusmatkailijaksi?
– Kiinnostuin vuorikiipeilystä, kun olin vaihto-oppilaana Massachusettsissa Yhdysvalloissa. Siellä on Appalakkien vuoristo. Perheessä, jossa asuin, oli vuoristo-oppaita. Siellä vuorilla liikkuminen oli luonnollista. Kaunis luonto herätti innostukseni kiipeilyyn ja matkustamiseen.
Kuinka usein matkustat?
– Lähden yhdelle tai kahdelle tutkimusmatkalle joka vuosi. Olen tehnyt monta tutkimusmatkaa Etelämantereelle, Grönlantiin ja Islantiin.
Olen käynyt myös Himalajalla ja Amazonasissa. Olen tehnyt 16 ensinousua Etelämantereella, Grönlannissa ja Himalajalla. Se tarkoittaa, että olen noussut vuorelle tai vuorenseinämälle, jolle kukaan muu ei ole kiivennyt aiemmin. Grönlannissa Patapata-vuori on saanut nimensä minun mukaani. Teen joka vuosi myös useita lyhyitä ja helppoja matkoja.
Millaista Etelämantereella on?
– Kylmää ja tuulista. Matkamme kylmimpinä päivinä oli -60 astetta pakkasta. Joskus tuulee 42 metriä sekunnissa. Silloin on kylmä. Kovan myrskyn aikana täytyy odottaa teltassa, että ei lennä tuulen mukana. Heti kun on tyynempää, kannattaa mennä ulos hiihtämään. Silloin täytyy laittaa päälle kolminkertaiset kasvosuojukset ja myrskysuojalasit. Pukeudumme untuva- vaatteisiin ja opimme nopeasti, että käsineitä ei kannata ottaa pois. Pidän Etelämantereesta. Olen ollut siellä viisi kertaa.
Millaista on retkillä kuumilla seuduilla?
– Siellä on kuumaa ja kosteaa. Vaatteet ovat koko ajan märkiä. Jokia pitkin on helppo kulkea. Mutta viidakossa kasvillisuus on niin tiheää, että yhdessä päivässä pääsee eteenpäin vain kilometrin verran.
Pelkäätkö koskaan?
– Kyllä joskus. Pelkään esimerkiksi jäätikön railoja Etelämantereella. Menemme niiden yli luonnon luomia lumisiltoja pitkin. Koskaan ei voi tietää kestääkö silta.Vaikka olemme kiinni köydessä ja tiedämme, että emme putoa alas asti, on se silti epämiellyttävää.
– Joskus olen ollut aivan jääkarhun lähellä. Halusin päästä lähelle, jotta saisin hyviä kuvia. Jääkarhuille ihmiset ovat ruokaa, joten jääkarhut ovat aina vaarallisia.
– Hylkeet ajoivat minua takaa eräällä rannalla Etelämantereella. Se oli pelottavaa. Hylkeet voivat purra. Ihmiset ovat kuitenkin pelottavimpia. Viidakossa rosvot halusivat varastaa tavarani. Ei ole hauska herätä teltassa siihen, että joku osoittaa aseella.
Kuinka pystyt viettämään tutkimusmatkailijan elämää?
– Olen tehnyt sopimuksia yritysten ja sponsorien kanssa. Ne tukevat minua.
Rahoitan matkat sponsorituloilla. Luentoja pitämällä saan rahaa elämiseen. Pidän noin 100 luentoa vuodessa. Lisäksi otan valokuvia, ja olen tehnyt muutamia kirjoja.
Mitä olet oppinut matkoillasi?
– Olen oppinut, että yleensä on helpompi saavuttaa tavoitteensa, kun tekee yhteistyötä muiden kanssa. Matkalla pitää kunnioittaa toisia. Hyvä sääntö on, että jos sinulla on kaksi palaa suklaata, anna suurempi pala kaverillesi. Jos kaikki ajattelevat näin, sujuu matka paremmin. Kannattaa pysyä rauhallisena, tapahtui mitä tahansa. Rauhallinen ihminen tekee viisaampia päätöksiä.
Minne matkustat seuraavaksi?
– Namibiaan Afrikkaan. Se ei ole vaikea matka. Filmaamme ja otamme valokuvia. Minulla on jopa aikaa hieman lomailla.