Sari Erkkilän mukaan monet hoitoalalla työskentelevät ihmiset ottavat yhteyttä. Hän saa kuulla jatkuvasti tarinoita siitä, kuinka hankala tilanne on vanhustenhoidossa. Sekä hoitajilla että vanhuksilla on rankkaa.
Hoitajia on liian vähän ja töitä liian paljon. Tämän takia vanhukset eivät saa niin hyvää hoitoa kuin pitäisi. Myös hoitajat voivat huonosti, koska he eivät voi tehdä omaa työtään niin hyvin kuin haluaisivat.
Ongelmia on sekä vanhusten hoivakodeissa että kotihoidossa.
– On olemassa hoivakoteja, joihin ei saada riittävästi työvoimaa. Koulutetut hoitajat eivät halua työskennellä näissä paikoissa, koska työolot ovat niissä niin huonot. Näihin paikkoihin palkataan ihmisiä, joilla ei ole koulutusta.
– Vanhusten kotihoidossa on tavallista, että hoitaja ei ehdi pitää lounastaukoa tai hän joutuu tekemään ylitöitä ilman erllistä korvausta.
Raha on tietysti perimmäinen syy ongelmiin. Jos hoitajia olisi enemmän, olisi myös hoito parempaa. Jos hoitajia palkataan lisää, se myös maksaa enemmän yritykselle.
– Mielestäni meillä on asenneongelma, joka kohdistuu vanhuksiin. Vanhoista ihmisistä puhutaan kauniisti, mutta päättäjät eivät anna rahaa heidän hoitoa varten.
Nyt on annettu lakiehdotus hoitajien määristä. Hoivakodissa, jossa vaaditaan ympärivuorokautista hoitoa, tulisi olla 0,5 hoitajaa vanhusta kohden. Myöhemmin mitoitus nousee 0,7 hoitajaan.
– On tärkeää, että lakiin kirjataan nimenomaan hoivatyö. Ruuanlaitto tai siivous eivät ole hoivatyötä, Erkkilä muistuttaa.
Se on totta, pidän tästä. Olin työskennellyt myös vanhusten kanssa ja sen haastavassa työpaikassa. Sairaanhoitajien tulisi olla ahkera, täsmällinen, rehellinen ja ystävällinen tällä työpaikalla. Työmäärän korvaaminen on tärkeää. Ja sairaanhoitajien on kyettävä hallitsemaan aikaa ja stressiä. Sairaanhoitajien lukumäärän tulisi olla sopiva. sairaanhoitajien puute vaikuttaa jossain määrin hoidon laatuun. mutta sairaanhoitajille tulisi antaa etuja tällä työalueella.