Sinulla on oma Mini-kirjasarja. Miten Minin hahmo syntyi?
– Huomasin erityisopettajan työssä koulussa, että monien oppilaiden oli vaikea löytää sopivaa luettavaa. Koululaisten kirjat olivat usein liian vaikeita ja liian pitkiä. Silti koululaiset yrittivät lukea niitä, koska he eivät halunneet lukea pienten lasten kirjoja.
– Päätin kirjoittaa kirjoja, joita on helppoa lukea, mutta jotka eivät ole lapsellisia. Halusin, että jokainen koululainen voi innostua lukemisesta. Halusin myös, että lukija voi samaistua kirjoihini eli löytää niistä jotain tuttua.
– Keksin Minin hahmon ja aloin tehdä tarinoita. Kirjoitin ja piirsin joka päivä, ja minulla oli idealappuja joka paikassa. Samalla kun kirjoitan, keksin ideoita kuviin.
Millainen Mini on?
– Mini on tavallinen koululainen, jolle tapahtuu monenlaisia asioita. Välillä Minillä on vaikeaa esimerkiksi koulussa tai kaverien kanssa, mutta usein tosi kivaa. Minillä on mahtava mielikuvitus. Keksin ideoita Minin tarinoihin tavallisesta elämästä, vähän omasta elämästäni ja vähän koulumaailmasta.
Miksi lukeminen on tärkeää?
– Jos kaikki lukisivat kirjoja, maailma voisi olla parempi paikka. Lukeminen on mahtava tapa oppia tuntemaan paremmin omaa itseä, toisia ihmisiä ja maailmaa. Silloin osaa ymmärtää omaa elämää ja myös toisen ihmisen elämää ja ajatuksia.
– Jos vertaa kirjaa telkkariin tai elokuvaan, lukemisessa on oma rauha ja lukea voi omassa tahdissa. Se on todella tärkeää.
Mini-tarinoita julkaistaan myöhemmin myös e-kirjoina ja äänikirjoina. Mitä ajattelet siitä?
– Minusta se on mahtavaa. Monille lukeminen on niin vaikeaa, että painettu kirja vähän pelottaa. E-kirjaa voi lukea helposti vaikka puhelimella bussipysäkillä. Aina ei tarvitse katsoa videota tai kuunnella musiikkia.
Miksi tarinat ovat kaikille tärkeitä?
– Tarinat ja mielikuvitus ovat ilmaisia, eikä kukaan voi ottaa niitä pois. Tarinat voivat antaa samaistumisen, onnistumisen ja oivaltamisen tunteita. Oma mielikuvitus voi antaa iloa ja voimaa kaikille. – Minä näen tarinoita joka puolella, niin kuin kirjojeni Mini. Esimerkiksi puupinnan kuviossa voi olla kasvot. Tällaiset pienet havainnot ja tarinat huvittavat minua.
– Jos minulla on huono päivä, mietin, millainen hetki olisi elokuvassa. Se auttaa minua näkemään tilanteissa huumoria. Mielikuvitus auttaa näkemään asiat myös oikeissa mittasuhteissa. Esimerkiksi huono päivä ei yleensä ole niin vakava asia.
Miten lukemista voidaan tukea paremmin koulussa tai kotona?
– Pienemmissä ryhmissä opettajat voisivat helpommin auttaa lapsia löytämään lukemisen ilon. Kouluun täytyisi saada lisää rauhallisia hetkiä. Lukemiseen pitää voida keskittyä.
– Aikuisten täytyy näyttää lapsille esimerkkiä lukemisessa. Toivon, että aikuiset lukevat lapsille, vaikka lapset osaisivat lukea itsekin. Lasten pitää saada tutustua erilaisiin kirjoihin, kuten romaaneihin ja sarjakuviin. Olisi hyvä, että lapset pääsisivät usein kirjastoon.
– Kun minun luokallani on koulussa lukutunti, minäkin luen usein omaa kirjaa. Luen myös oppilailleni usein ääneen.
Luetko vapaa-ajallasi?
– Olen ahmiva lukija. Luen joka päivä jotakin. Lainaan valtavasti kirjoja kirjastosta ja tilaan lehtiä. Kotona minulla on kirjoja jopa eteisessä ja vaatekaapissa.
– Luen paljon tietokirjoja. Erityisesti pidän kirjoista, joissa yhdistyvät tieto ja tarinat. Luen myös romaaneja, novelleja, runoja ja sarjakuvia. Luen aikuisten kirjoja, mutta myös lasten kirjoja ja jonkin verran nuorten kirjoja. Luen kirjoja eri kielillä, koska tykkään oppia kieliä, mutta eniten luen suomeksi.
– Jotkut kirjat luen tarkkaan, toiset vain selaan nopeasti. Minulla on aina monta kirjaa kesken. Kaverini tuntevat minut siitä, että aloitan keskustelun usein sanoilla ”Hei, mä luin yhden kirjan…”.
Kuka?
Anu-Mari Salo
Asuinpaikka: kotoisin Jyväskylästä, asuu Espoossa
Työ: erityisopettaja ja luokanopettaja, kirjailija
Harrastukset: lukeminen, liikunta, musiikki
Ruoka: kalakeitto oman mummoni reseptillä.