Kaloja saa paremmin, kun muistaa muutamia tärkeitä asioita onkimisesta. Olli-Pekka Vuori on onkimisen asiantuntija. Hän on mukana Tuusulanjärven urheilukalastajien yhdistyksessä.
Vuori on onkinut jo kauan. Hän myös järjestää onkikilpailuja. Vuori kertoo, miten kannattaa onkia, jotta kaloja saa.
Kolmen metrin vapa riittää
Aloitetaan välineistä. Onkija tarvitsee onkivavan, jossa on siima, paino ja koukku. Muuta ei tarvita. Vuori käyttää hyviä välineitä, jotka saa 50 eurolla. Halvimmat välineet maksavat yhteensä alle 10 euroa.
Vuori suosittelee, että onkivapa on noin viisi metriä pitkä. Mutta kolmen metrin vapa riittää. Sitä on helpompi hallita.
Kaupoista saa vapoja, jotka on tehty lasikuidusta. Ne menevät kokoon ja mahtuvat pieneenkin tilaan. Aivan halvinta vapaa ei kannata ostaa. Ne eivät välttämättä kestä kauaa, eikä niihin saa varaosia.
Siima lyhyempi kuin vapa
Siima kannattaa kiinnittää onkeen niin, että se on 5–10 senttiä lyhyempi kuin vapa. Silloin koukkua, painoa ja kohoa on helpompi käsitellä. Onkija saa myös kalan helpommin käsiinsä.
Kaupoissa myydään pakkauksia, joissa on siima, koho ja paino. Kannattaa ostaa pakkaus, jossa on kapea ja soikea koho. Sellainen koho näkyy vain vähän veden pinnan yläpuolella. Onkija huomaa nopeasti, jos kala syö. Pyöreämpää ja punavalkoista kohoa Vuori ei suosittele.
Hyvin pieni koukku riittää usein. Särjillä on pieni suu. Pieni koukku riittää niille. Jos onkija toivoo ahvenia, kannattaa laittaa vähän isompi koukku.
Toukkia ja matoja saa myös kaupoista
Entä mikä paras syötti: mato vai kärpäsen toukka? Sitä ei voi etukäteen tietää. Vuori sanoo, että kannattaa kokeilla molempia.
Matoja voi kaivaa itse kosteasta mullasta varsinkin sateen jälkeen. Matoja voi myös ostaa. Onkimatoja jopa tuodaan Suomeen ulkomailta. Eräs rautakauppa myy matoja, jotka on tuotu Hollannista. Purkki hollantilaisia matoja maksaa kuusi euroa. Kannattaa ehkä kaivaa ne itse.
Kärpäsen toukkia on hankala löytää itse. Ne kannattaa ostaa. 60 toukkaa maksaa vain yhden euron.
Koukun kärki saa näkyä
Nyt välineet ja syötit ovat kunnossa. Mitä muuta kannattaa muistaa, jotta kaloja saa? Ongelle kannattaa lähteä aikaisin aamulla tai illalla. Vuori kertoo, että kalat eivät yleensä syö keskellä päivää.
Kalat syövät paremmin, kun on pilvinen sää. Syytä tähän ei tiedetä. Vuori miettii, että ehkä kalat näkevät paremmin kirkkaalla säällä. Ne ehkä osaavat varoa onkijaa.
Pitkä mato kannattaa panna puoliksi. Se peittää koukun hyvin. Mutta koukun kärki saa näkyä. Silloin kala tarttuu helpommin koukkuun.
Kaislikon tai syvänteen reunaan
Monet onkivat kaislikon reunassa tai paikassa, jossa pohja syvenee nopeasti. Vuori kertoo, että juuri niin kannattaa tehdä. Kalat viihtyvät paikoissa, missä on kasveja, kuten lumpeita tai kaisloja.
Jyrkkä rinne veden pohjassa houkuttelee kaloja. Kun onkija on veneessä, rinteitä voi etsiä niin, että työntää airon pohjaan.
Tuuli ja aallot vaikuttavat kalojen liikkeisiin. Jostain syystä pohjoistuuli on huono. Silloin kalat eivät tartu koukkuun.
Vuori on huomannut, että joskus kalat syövät hyvin, kun on aaltoja. Kala voi tarttua koukkuun, kun koho keinuu veneen peräaallossa.
Nuoret onkivat yhä vähemmän
Onginta on harrastus, joka usein siirtyy vanhemmilta lapsille. Näin kävi myös Olli-Pekka Vuorelle. Hän oppi lapsena onkimaan isän kanssa. Hän muistaa yhä, kuinka hän pyöräili isän kanssa järvelle ongelle.
Vuori on huolissaan onkiharrastuksen tulevaisuudesta. Ainakin onkikilpailuissa on yhä vähemmän lapsia ja nuoria. Suurin osa kilpailijoista on vanhoja miehiä.
– Voi olla, että kymmenen vuoden kuluttua onkikilpailuja ei enää järjestetä.
Mutta itse hän aikoo jatkaa harrastusta.
– Toivon, että saan vielä todella ison kalan. Mikäs sen hienompaa!
Puolen kilon lahna on suurin kala, mikä on tarttunut Vuoren onkeen. Se on jo aika iso.
Kyllä onginta on hyvä laji, mutta tosiaan kärpäsen toukkia on vähän vaikea pyydystää.