Heli Laaksonen  iloitsee  pienistä asioista

Teksti: Matti Välimäki
Kuva: Miikka Lappalainen
Uutinen julkaistu: 23.02.2021

Runoilija Heli Laaksosen lausuntakiertueet peruuntuivat, koska korona-aikana ei voi järjestää isoja yleisötilaisuuksia. Hän opiskelee nyt luonto- ja ympäristöneuvojaksi.

Miksi lähdit opiskelemaan juuri luonto- ja ympäristöneuvojaksi?

– Olen ollut aina kiinnostunut luonnosta. Se on innoittanut minua myös kirjoittamaan runoja. Rauhoitun luonnossa, vaikkapa metsässä. Ympärillämme on valtavasti hienoja asioita. Meidän täytyy vain pysähtyä katsomaan niitä.

Minkälaista koulussa on ollut?

– Olen oppinut paljon uusia asioita. Olen ymmärtänyt, että vaikka maapallolla on suuria ongelmia, niin ihmisillä on myös keinoja niiden ratkaisemiseksi. Tänään kuulin siitä, kuinka hienosti jätevedet pystytään nykyään puhdistamaan. Mitä enemmän tiedämme luonnosta, sitä enemmän innostumme sitä suojelemaan.

Pitääkö paikkansa, että olet oppinut paljon myös esimerkiksi sammaleista?

– Sammaleet ovat erittäin jännittäviä! Suomessa on noin 900 eri sammallajia. Ne ovat viesti kaukaa menneisyydestä. Sammaleet kasvoivat täällä jo dinosaurusten aikoihin.

Olet kirjoittanut runoja esimerkiksi lehmistä. Oletko löytänyt koulussa uusia eläimiä, joista olet innostunut?

– Kyllä! Pidin vähän aikaa sitten esitelmän kääpiöpäästäisestä, hyvin pienestä eläimestä, joka muistuttaa hiirtä. Kääpiöpäästäiset ovat niin pieniä, että niitä mahtuu viisi tulitikkurasian sisälle.

Vieläkö kirjoitat runoja?

– Tulen varmaan aina kirjoittamaan. En ole kuitenkaan varma, onko runokirjoille tulevaisuudessa riittävästi lukijoita. Uusiin harrastuksiini kuuluu esimerkiksi maalaus. Viime aikoina olen tehnyt tauluja, joissa seikkailevat ilves ja jänis.

Koronarajoitusten takia et ole voinut esiintyä runotilaisuuksissa. Mitä aiot tehdä sitten, kun ilmoitetaan, että koronaa ei tarvitse enää pelätä?

– Ryntään heti ensimmäisenä päivänä johonkin tilaisuuteen runoja kuuntelemaan. Istun ensimmäisessä penkkirivissä ja heilun ja hihkun onnellisena.

Korona on tarkoittanut paljon ikäviä asioita. Onko se tuonut mukanaan myös jotain hyvää?

– Toivon, että ihmiset ovat oppineet ajattelemaan uudella tavalla. Olisi hienoa, jos ymmärtäisimme, että jatkuva matkustelu kaukomaihin ei ole välttämätöntä. Todellinen ilo voi löytyä pienistä asioista. Vaikkapa kävelystä metsästä. Tai siitä, että meidän ei tarvitse käyttää enää kasvomaskeja. Siitä, että näemme taas toistemme ilmeet ja kasvojen hymykuopat!

Kommentoi

Voit kirjoittaa mielipiteesi uutisesta kommenttilaatikkoon.

Sinun pitää kirjoittaa myös nimesi tai keksiä nimimerkki.

Nimi tai nimimerkki:

Kommentti:

Tietoturvaseloste (PDF)