Helsingin ortodoksisen hiippakunnan piispan, Ambrosiuksen, koti on kauniilla paikalla Itä-Helsingissä. Metropoliitta sanoo, että hän ei erota työtään ja vapaa-aikaansa. Ambrosiuksen elämäntyö on hänen kotinsa ympärillä, ortodoksinen kulttuurikeskus Sofia. Osa hänen määrätietoisen työnsä tulosta.
Sinut tunnetaan julkisuudessa metropoliitta Ambrosiuksena. Kuka oikein olet?
– Syntymänimeni on Risto Jääskeläinen. Olen maalaistalon poika Tohmajärveltä, Pohjois-Karjalasta. Tulin ylioppilaaksi Joensuusta ja opiskelin Helsingin yliopistossa teologiaa sekä valtiotieteitä. Sen jälkeen olen tehnyt tutkimustöitä ulkomailla, esimerkiksi entisessä Neuvostoliitossa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Olen ollut myös Uuden Valamon veljestön munkki. 25 vuotta olen toiminut piispana, viimeiset 12 vuotta Helsingissä. Kirkkomme hiippakunnan piispan arvonimi on metropoliitta. Arvonimi on sopiva, koska Helsinki on Suomen suurin kaupunki, ainoa metropoli. Minua kutsutaan kauniilla lempinimellä esipaimen. Esipaimen on paimenten eli pappien johtaja.
Miten päädyit hengelliselle tielle, kirkon palvelukseen?
– Olin jo lapsena mukana pyhäkoulussa ja seurakuntanuorissa. Minulla ei ole koskaan ollut uskonnollista kriisiä, vaan elämä on ollut kehitystä ja kasvua. Liityin vasta aikuisena ortodoksiseen kirkkoon.
Mistä asioista nautit elämässäsi, mitä asioita haluaisit muuttaa elämässäsi?
– Työni upeimpiin hetkiin kuuluvat kauniit jumalanpalvelukset. Oma kotikirkkoni on Uspenskin katedraali Katajanokalla. Siellä irtaudun arjesta.
– Vähemmän miellyttäviä tehtävä piispalla ovat hallinto ja vaikeiden asioiden ratkominen.
Mitkä asiat liikuttavat maailmaa?
– Maailmassa on paljon mullistuksia ja epävarmuutta, erityisesti taloudellisesti. Parhaiten pärjää ihminen, jolla on oma näkemys ja terve itsetunto. Ihmisen täytyy tietää, mikä hänelle on tärkeää elämässä. Silloin voi kasvaa. Täytyy muistaa, että vaikka nykyisin on vaikeaa, on tilanne parempi kuin aiemmin.Demokraattisissa maissa vähemmistöjen ihmisoikeuksia kunnioitetaan aiempaa enemmän. Tehtävää on vielä paljon. Elämän suuri kaari on hyvään suuntaan.
Mistä asioista pitäisi olla huolissaan?
– Ihmisten syrjäytymisestä. Poliittinen päättämättömyys on johtanut vaikeaan tilanteeseen. Yhteinen ongelmamme on se, että lihavien vuosien jälkeen on koittanut laihojen vuosien aika. Nyt pitäisi säästää. Henkisen hyvinvoinnin kannalta yksinkertaisempi elämä olisi hyväksi. Itse en omista autoa tai mökkiä.Hankin kyllä taidetta kotiini.
Miten ortodoksit viettävät joulua?
– Jouluna toimitan useita jumalan- palveluksia, lepään ja luen. Joulua vietetään hyvin samaan tapaan kuin luterilaisessa kirkossa. Ortodokseilla on joulupaasto, joka päättyy jouluateriaan joulupäivänä. Kirkkojen yhteistyö Suomessa on mutkatonta, olemme tässä mallimaa.
Pelkäätkö kuolemaa?
– En pelkää kuolemaa, uskon elämän jatkuvan. Ortodokseilla on avoin ja mutkaton suhde kuolemaan.