Vuoden pakolaisnainen ei lannistu

Suomen Pakolaisapu valitsi tänä vuonna vuoden pakolaisnaiseksi Mi Mi Po Htin.

Mi Mi Po Hti pakeni kotimaastaan, nykyisestä Myanmarista, 13 vuotta sitten. Myanmar sijaitsee Kaakkois-Aasiassa. Myanmarissa hallitsee sotilasjuntta. Sotilasjuntalla tarkoitetaan asevoimien yksinvaltaa. Usein puhutaan myös sotilasdiktatuurista. Burman sotilasdiktatuurissa sotilaiden muodostama juntta hallitsee maata itsevaltaisesti ja epädemokraattisesti.

Olet kotoisin Burmasta vai pitäisikö sanoa Myanmarista?

– Minä sanon maatani Burmaksi. Sotilasjuntta, joka nyt maata johtaa haluaa muuttaa kaiken, esimerkiksi myös lipun ja pääkaupungin. Me tavalliset ihmiset puhumme edelleen Burmasta.

Mitä pidät vuoden pakolaisnainen -palkinnosta?

– Hämmästyin, kun tulin valituksi. Minusta on hauskaa olla vuoden pakolaisnainen. On myös hyvä asia, että palkinnosta seuraa julkisuutta. On tärkeää kertoa ihmisille meistä burmalaisista. Suomessa asuu jo yhteensä noin 1 000 burmalaista.

Miten elit ennen kuin sinä ja perheesi tulitte pakolaisina Suomeen?

– Mieheni oli poliittisesti aktiivinen ja otti osaa mielenosoituksiin. Hänen piti paeta, kun sotilasjuntta kaappasi vallan. En kuullut mitään miehestäni kuuteen vuoteen. Kun sain tietää, missä hän oli, pakenimme koko perhe yhdessä metsään. Poikamme oli tuolloin kuusivuotias. Asuimme viisi vuotta metsässä lähellä Thaimaan rajaa. Myös nuorin poikamme syntyi tuolloin. Metsässä asuminen oli vaikeaa ja pelottavaa. Oli kolkkoa ja pimeää ja joskus kuulimme villieläinten huutoa. Meillä oli pulaa ruoasta ja lääkkeistä. Majaan, jonka olimme rakentaneet bambusta, satoi ja tuuli sisään. Yritin kuitenkin olla vahva ja rohkea lasten takia.

Miksi tulitte juuri Suomeen?

– Nuorin pojistamme ei kasvanut tavallisesti. Siksi päätin, että meidän on etsittävä apua. Thaimaassa kuulimme, että Suomessa on demokratia, sosiaaliturva ja hyvät koulut. Olemme iloisia, että pääsimme Suomeen.

Millaista oli tulla Suomeen?

– Saavuimme Kuopioon joulukuussa vuonna 2000. Oli pimeää ja 30 astetta pakkasta. Meidän oli vaikea tottua kylmyyteen, ja kylmyys teki meidät surullisiksi. Meidät otettiin kuitenkin hyvin vastaan. Saimme lämpimiä vaatteita, asunnossamme oli huonekaluja ja kaiken lisäksi jääkaapissa oli ruokaa. Se tuntui hyvältä.

Mitkä asiat olivat vaikeimpia aluksi?

– Suomen kieli oli vaikeaa. Yritin kuitenkin opiskella koko ajan lisää. On tietenkin tärkeää osata uuden maan kieli, että voi tehdä töitä.

Mitä teet työksesi?

– Burmassa työskentelin opettajana, mutta se ei Suomessa ole mahdollista. Halusin kuitenkin työskennellä lasten kanssa. Nyt työskentelen päiväkodissa ja viihdyn hyvin.

 

Mitä mieltä olit jutusta?


Kommentoi

Voit kirjoittaa mielipiteesi uutisesta kommenttilaatikkoon.

Sinun pitää kirjoittaa myös nimesi tai keksiä nimimerkki.

Tietosuojaseloste