Suomen Sukututkimusseuran kirjasto on Helsingin Liisankadulla.

Tunne sukusi, tunne itsesi

Sukututkimus kiinnostaa monia. Miten omaa sukuaan voi tutkia? Mitä sukututkimus tarkoittaa?

Näihin kysymyksiin vastaa Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoma.

– Sukututkimus on sukulaisuussuhteiden selvittämistä.

Kaksi yleistä tapaa ovat jälkipolvitutkimus ja esipolvitutkimus.

Jälkipolvitutkimuksessa valitaan kantapari, jonka jälkeläisiä selvitetään kohti nykypäivää. Tutkimuksesta rakennetaan sukukirja. Sukukirjassa suku jaetaan eri haaroiksi. Joskus sama asia kuvataan myös sukupuuna.

Esipolvitutkimuksessa tutkitaan yhden henkilön esivanhempia nykyisyydestä menneisyyteen.

Parhaiten sukututkimusta oppii, kun menee sukututkimuksen peruskurssille. Kursseja on esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoissa.

– Monilla paikkakunnilla on sukututkimusyhdistyksiä. Yhdistyksissä voi kysyä neuvoa muilta harrastajilta, Kuusiluoma sanoo.

Suomen Sukututkimusseura auttaa tutkijoita. Seura on julkaissut aiheesta oppaita. Seura antaa myös neuvontaa. Seura järjestää erilaisia tapahtumia ja seminaareja. Se julkaisee myös lehteä nimeltä Aikakauskirja Genos.

Sukututkimusseuralla on kirjasto Helsingin Kruununhaassa. Kirjastossa on yli 40 000 teosta. Kirjasto on Pohjoismaiden suurin suku- ja henkilöhistorian erikoiskirjasto.

Sukututkimus on suosittua

Sukututkimus on suosittu harrastus. Harrastajia tulee lisää koko ajan.

Tietojen keruu kannattaa aloittaa lähisukulaisista. Heiltä voi kysyä heidän omia muistojaan. Seuraavaksi hakua kannattaa jatkaa internetissä. Näiden avulla löytyy varmasti jo jotain tietoa.

– Sukututkimusseuralla on Youtubessa myös opetusvideo.

Jos sukututkimus kiinnostaa laajemmin, kannattaa tarttua eri arkistojen ja kirkonkirjojen tietoihin.

Kirkonkirjojen avulla pääsee tutkimuksissa yleensä 1720-luvulle saakka. Valtion hallinnon asiakirjoista löytyy tietoa jopa 1500-luvulta.

Dna auttaa myös sukututkimuksessa

– Oman dna:n selvittäminen on uusi asia sukututkimuksessa. Dna-kartoituksen avulla voidaan tutkimuksista tehdä kuitenkin tarkempia, Kuusiluoma sanoo.

Dna-näyte paljastaa tietoa näytteen antajasta ja hänen suvustaan. Dna on geeniperimä, jonka kaikki saavat biologisilta vanhemmiltaan.

Dna:n tutkiminen on yleistynyt myös rikosten selvittämisessä. Suomessa 20 000 ihmistä on tehnyt dna-testin.

Suomi on maailman innokkain väkilukuun verrattuna tutkimaan omaa dna:taan. Missään muussa maassa ei teetetä näin paljon tutkimuksia.

– Tämä on helppo tapa aloittaa sukututkimus.

Ihmisiä, joilla on suomalaiset sukujuuret, löytyy ympäri maailmaa. Heistä ei kuitenkaan tiedetä, miten he ovat tutkitulle sukua.

– Juuri tämä on sukututkimuksen ydin. Haluamme tietää sen, miten ihmiset ovat sukua toisilleen.

Eläkeläiset innokkaita harrastajia

Ihmiset innostuvat tutkimaan sukuaan erityisesti silloin, kun he jäävät eläkkeelle. Silloin on aikaa. Oman elämänkokemuksen kautta voi ymmärtää asioita paremmin.

Ihmiset yrittävät löytää suvustaan myös prinssejä ja prinsessoja. Moni sukututkija haaveilee, että hän kuuluu aatelissukuun.

– Näitä sukuja on maassamme kuitenkin hyvin vähän, Kuusiluoma muistuttaa.

Aatelissukuun kuuluminen ei ole sukututkimuksen tärkein asia. Sukujen tutkiminen on mielenkiintoinen matka omaan taustaan. Sen avulla voi ehkä ymmärtää paremmin itseään.

Suvun vaiheet kertovat myös aikansa yhteiskunnasta ja sitä ympäröineestä maailmasta. Historia opettaa.

Tietoa sukututkimuksesta löydät Suomen Sukututkimusseuran sivulta: www.genealogia.fi

Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja on
P. T. Kuusiluoma.

http://www.genealogia.fi

Mitä mieltä olit jutusta?


Kommentoi

Voit kirjoittaa mielipiteesi uutisesta kommenttilaatikkoon.

Sinun pitää kirjoittaa myös nimesi tai keksiä nimimerkki.

Tietosuojaseloste