Mikko Kouki tunnetaan erityisesti rooleistaan Aku Louhimiehen elokuvissa. Näissä tarinoissa Koukin mieshahmot ovat usein hiukan reppanoita, yhteiskuntaa vastaan taistelevia yksilöitä. Yleensä heille käy hiukan huonosti.
Todellisessa elämässä Mikko Koukilla pyyhkii mainiosti. Hyväntuulinen mies nauttii työstään Oulun kaupunginteatterin johtajana. Viikot kuluvat pohjoisessa, viikonlopuiksi hän suuntaa yleensä perheensä luo Turkuun.
Oliko sinulla teatterille vaihtoehtoja, oliko se alusta saakka sinun valitsemasi tie?
– Tiesin jo yläasteella, että haluan näyttelijäksi. Pääsin 18-vuotiaana ensimmäisellä yrittämällä Teatterikorkeakouluun. En minä sen jälkeen ole edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Tavallaan teatteri oli minun pelastukseni. Toki olen tehnyt tämän alan sisällä erilaisia töitä, kuten laajentanut näyttelijästä ohjaajaksi. Jos en olisi näyttelijä, niin varmasti työskentelisin jollakin luovalla alalla. Sitä on vaikea pohtia, kun olen koko aikuisikäni tehnyt tätä. Olin nuorena ravintolassa tiskaamassa, tarjoilijana ja rakennusmiehenä kesätöissä.
Suuri yleisö tuntee sinut televisiosta ja elokuvista. Onko teatteri kuitenkin leipälajisi?
– Teatteri on päätyö. Sekaan mahtuu elokuvia ja kirjoittamistyötä. Tämä on elämäntapa-ammatti. Seuraavia töitäni ovat Oulun kaupunginteatterin taiteellisen johtamisen lisäksi Arto Halosen ja Aku Louhimiehen seuraavat elokuvat. Elokuvat tulevat teattereihin noin vuoden sisällä. Olen tehnyt Louhimiehen kanssa paljon yhteistyötä, tutustuimme jo Kallion ilmaisutaidon lukiossa.
Irtiottoja (vuodelta 2003) on yksi Suomen tv-historian parhaista sarjoista. Huomasitteko jo sarjaa tehdessänne, että syntyy jotakin erityislaatuista?
– Jo tekemisen tapa oli erilainen. Sarjaa kuvattiin monella pienellä kameralla. Kyllä siitä työryhmän hengestä saattoi aistia, että syntyy jotakin poikkeavaa. Siinä oli vahva tekemisen meininki, vaikka aika ja rahat loppuivat kesken.