Ronkaisen elokuva on matka menneisyyteen

Mika Ronkaisen uusi elokuva on herkkä ja hauska kertomus matkasta menneisyyteen. Elokuva kertoo siirtolaisuudesta ja sen aiheuttamasta tyhjän olon tunteesta.

Mika Ronkaisen elokuva Laulu koti-ikävästä kertoo kaipuusta ja juurettomuudesta. Elokuvan aihe on ruotsinsuomalaisuus ja matka menneisyyteen. Elokuvassa haukiputaalaiset isä ja poika, Kai ja Tauno Latvalehto matkaavat Ruotsiin, jossa he ennen asuivat. Elokuva on liki täydellinen sekoitus tunteellisuutta ja huumoria, ja sen musiikki on erinomaista. Ronkaisen elokuva on jo palkittu sekä Göteborgin että Tampereen elokuvajuhlilla.

Miten Laulu koti-ikävästä syntyi?

– Tiesin, että Aknestikissa kitaraa soittanut Kai Latvalehto oli asunut lapsuudessaan 1970-luvulla Göteborgissa. En kuitenkaan sen enempää. Eräänä iltana, kun juttelimme, hän alkoi puhua aiheesta hiukan enemmän. Tarinat kuulostivat todella kiinnostavilta ja koskettavilta, liikutuin niistä. Elokuva kertoo ihmisestä, joka elää vähän kuin kahden kulttuurin välissä. Hänellä on ruotsinsuomalainen tausta. Ruotsissa häntä pidettiin suomalaisena, kun taas Suomeen muuton jälkeen hän oli ruotsalainen.

Ohjaat dokumenttielokuvia. Onko elokuvissasi jokin tietty näkökulma?

– Haluaisin itse nähdä töissäni humaanin eli ihmisläheisen, suvaitsevaisen kulman. Tarkastelen elokuvissani ihmisiä empaattisella, ymmärtäväisellä tavalla. Meillä kaikilla ihmisillä on pinta, jonka näkee ensi katsomalta päällepäin. Kun vähän raaputtaa pintaa, alkaa paljastua syvemmältä paljon erilaisia asioita. Leikin usein elokuvissani kaavamaisilla henkilöillä. Freetime Machos -elokuvan päähenkilöt esittäytyvät alussa karkeina juntteina, jotka ryyppäävät ja harrastavat väkivaltaista urheilulajia. Heistä paljastuu myöhemmin se herkkä ihminen.

Mistä saat aiheet elokuviisi?

– Kaikkien elokuvieni aiheet ovat ikään kuin tulleet tarjottuina. Minun ei ole vielä tarvinnut istua pöydän ääreen ja miettiä aiheita. Huutajat-elokuvan tein opiskeluaikoinani. Se syntyi luonnollisella tavalla, koska olin itse kuoron jäsen. Hyvän elokuvan tarinassa pitää olla ydin, joka kertoo myös minusta henkilönä jotakin. Minun täytyy tunnistaa päähenkilöideni tunteet ja pystyä samastumaan henkilöihini, joita kuvaan.

Miten sinusta tuli elokuvamies?

– Vahingossa. Halusin tehdä omalle rock-yhtyeelleni Russian Lovelle musiikki- videoita, joten menin opiskelemaan alaa. Tein sitten muutamia videoita, kunnes kiinnostuin dokumenttielokuvien teosta. Rock-yhtyeenikin lopetteli siinä samalla.

Mitä mieltä olit jutusta?


Kommentoi

Voit kirjoittaa mielipiteesi uutisesta kommenttilaatikkoon.

Sinun pitää kirjoittaa myös nimesi tai keksiä nimimerkki.

Tietosuojaseloste