Amu Urhonen on 31-vuotias ja asuu Tampereella.

Amu Urhonen on 31-vuotias ja asuu Tampereella.

“Keskustelu vammaisista on hyssyttelyä”

Amu Urhonen haluaa herättää keskustelua mielipiteillään ja yhteiskunnallisella toiminnallaan.

Amu Urhonen on vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen puheenjohtaja ja opiskelija. Urhonen on CP-vammainen ja käyttää liikkumiseen pyörätuolia. Selkosanomien haastatteluun hän saapuu yhdessä yhdeksän kuukauden ikäisen Louna-tyttärensä kanssa.

Mikä on suomalaisen vammaispolitiikan tila?

– Se on hiukan sellaista hyssyttelyä, laimeaa. Kaikki poliitikot toistelevat kuorossa, että kaikille vammaisille halutaan hyvää ja kaunista. Mitään ei kuitenkaan oikeasti tapahdu. YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista piti vahvistaa jo kolme vuotta sitten, näin ei ole tapahtunut vieläkään. Todellista tahtoa ei siis löydy. Esteettömyysasioista on kyllä puhuttu paljon.

Milloin koit yhteiskunnallisen heräämisen?

– 17-vuotiaana lukiolaisena luin koulun vessassa lehteä, jossa haastateltiin Ruotsin kuningatar Silviaa. Hän sanoi, että vammaisten ihmisten tulee toimia myös itse omien oikeuksiensa puolesta. Mielestäni se oli hyvin sanottu. Opinto-ohjaajani neuvoi minua liittymään sai aikanaan paljon aikaan eduskunnassa, mutta siitäkin on jo vuosia.

Sinulla on kaksi henkilökohtaista avustajaa. Miten homma toimii?

– Avustajani tekevät 15 tunnin työviikkoa, eli apua on tarjolla yhteensä 30 tuntia viikossa. Se riittää melko hyvin. Tarvitsen apua kodin ulkopuolella liikkumiseen, silloin avustaja työntää minua ja lastenvaunuja. Apua tarvitsen myös kodinhoidossa, lähinnä siivouksessa. Tunnen paljon vammaisia ihmisiä, heidän kokemustensa mukaan henkilökohtaisen avun järjestelmä toimii hyvin ja takaa vammaisen itsenäisyyden. Vammaisille ihmisille tulisi antaa enemmän koulutusta siihen, miten heidän tulee toimia työnantajana. Eihän niitä koulutuksia pidä avustajille antaa vaan työnantajille!

Pääsetkö hyvin liikkumaan?

– Käytän julkisia liikennevälineitä. Uusissa junissa on helppo liikkua pyörätuolilla. Kaikki asemat eivät kuitenkaan ole esteettömiä. Pitkän matkan linja-autot ovat pahin kompastuskivi. Niissä on yleensä jyrkät portaat ja liikennöitsijät vastustavat muutoksia.

– Matkustan hyvin mielelläni junalla. Se on miellyttävä tapa matkustaa. Vammaisen ihmisenkin tulee kantaa huolta ympäristöstä. Juna on paljon kivempi ja miellyttävämpi tapa matkustaa kuin auto. Junalla siis, jos vain junat kulkevat!

Mitä mieltä olit jutusta?


Yksi kommentti uutiseen ““Keskustelu vammaisista on hyssyttelyä””

  1. susanna tuominen

    suomessa tarvitaan enemmän näkyvyyttä vammaisuutta kohtaan. itselläni on cp-vamma. kysynin nyt miksi inva-wc:t rakennetaan niin ahtaiksi? minun mielestä lapsille pitäisi jo päiväkoti-ikäisille kertoa että on erilaisia ihmisiä rodultaan ja että on vammaisia

Kommentoi

Voit kirjoittaa mielipiteesi uutisesta kommenttilaatikkoon.

Sinun pitää kirjoittaa myös nimesi tai keksiä nimimerkki.

Tietosuojaseloste