Idil Hussein on ensimmäinen somalitaustainen nainen, joka on suorittanut Suomessa tohtorin tutkinnon. Idil Hussein on syntynyt Suomessa.
Nykyisin Hussein työskentelee THL:n eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suunnittelijana.
Miten kiinnostuit tutkimuksesta ja erityisesti rokotuksien tutkimisesta?
– Olen tutkija, koska olen utelias. Lapsena minulla oli monenlaisia haaveita, halusin asianajajaksi tai eläinlääkäriksi. Tiesin kuitenkin aina, että haluan opiskella yliopistossa.
– Äitini ja isoisäni opiskelivat Somaliassa ja Italiassa. Äiti muisteli usein opintojaan ja vaihto-opiskelua Sienan yliopistossa. Hänen kertomuksensa vahvistivat tunnetta, että minäkin haluan yliopistoon.
– Lukion jälkeen pidin välivuoden, koska en vielä ollut päättänyt omaa suuntaani. Välivuoden jälkeen suoritin liiketalouden opinnot englanniksi.
– Osana opintojani lähdin vuodeksi vaihtoon Britanniaan, jossa suoritin myös työharjoittelun. Harjoittelun aikana ymmärsin, että haluan vaihtaa alaa kansanterveystieteisiin.
– Maisteriopintojeni pääaine oli epidemiologia. Se on tieteenala, joka tutkii sairauksien syitä ja leviämistä. Opiskelin Tukholman Karoliinisessa instituutissa, jossa kiinnostuin tartuntataudeista ja rokotuksista. Väitöskirjassa sain mahdollisuuden syventyä rokotuksien tutkimiseen tarkemmin.
Millaista opiskelu oli?
– Suurin haaste oli se, että vaihdoin liiketaloudesta kansanterveystieteisiin. Minulla ei ollut taustaa terveysalalta, ja jouduin tekemään paljon töitä. Opiskelu tuntui silti mielekkäältä.
– Välillä opinnot tuntuivat raskailta, mutta eivät mahdottomilta. Nyt jälkeenpäin olen iloinen, että pääsin opiskelemaan maisterintutkintoa Karoliiniseen instituuttiin.
– Tohtorinopinnoissa Helsingin yliopistossa haasteet liittyivät tutkimuksen tekemiseen, eivät niinkään kursseihin. Haasteet kuuluvat tutkijan työhön. Jos saisin tehdä kaiken nyt uudestaan, toimisin monessa asiassa viisaammin.
Mitä opit itsestäsi opintojen vaikeina hetkinä, ja mistä löysit tukea?
– Opin, etten ole kovin kärsivällinen. Opin myös, että itsepäisyys voi olla joskus hyvä asia. Se auttoi minua jatkamaan opinnoissa.
– Tohtoriopinnoissa on tärkeintä itsekuri ja oma motivaatio. Työ on paljon itsenäisempää kuin maisteriopinnoissa.
– Tärkein tukeni oli ohjaajani, professori Hanna Nohynek. Hän kuunteli, neuvoi ja keskusteli kanssani ideoistani. Myös perheeni ja ystäväni tukivat minua opintojen aikana.
Mitä opit, kun opiskelit ulkomailla?
– Elämä uudessa ympäristössä opetti minulle joustavuutta. Opin toimimaan erilaisissa tilanteissa ja epävarmuuden keskellä.
– Ulkomailla opiskeleminen sai minut arvostamaan omaa taustaani enemmän. Opin myös tuntemaan itseni paremmin.
– Kansainväliset opinnot opettivat puhumaan uusia kieliä, mutta lisäksi kuuntelemaan ja kysymään.
Miltä tuntuu olla ensimmäinen Suomessa syntynyt somalinainen, joka on väitellyt tohtoriksi?
– Tuntuu hyvältä, että tie on nyt auki. On ollut suuri ilo ja kunnia tehdä historiaa ja näyttää tietä muille.
– Tuntuu hienolta, että väitökseni on saanut niin positiivisen vastaanoton somaliyhteisössä.
– Tämä ei ole vain minun saavutukseni, vaan myös yhteisön. Somaliyhteisö rohkaisee nuoria opiskelemaan ja kouluttautumaan.
Miksi nuoret tarvitsevat esikuvia ja tarinoita onnistumisista?
– Nuoret tarvitsevat esikuvia, joihin he voivat samaistua. Vähemmistöissä moni nuori tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Positiiviset esikuvat näyttävät, että oma tausta ei ole este vaan vahvuus. On tärkeää nähdä itsensä kaltaisia ihmisiä eri ammateissa.
– Muistan hyvin, kun näin yläasteella ensimmäisen huivipäisen kassatyöntekijän H&M-liikkeessä. Silloin ymmärsin, että myös huivipäinen henkilö voi työskennellä kassalla. Esikuvat antavat nuorille uskoa, että hekin voivat tavoitella omia unelmiaan. Oman polun löytää yleensä kokeilemalla. On tärkeää uskaltaa yrittää.
Kuka?
Idil Hussein
Ikä: 33 vuotta
Asuinpaikka: Espoo
Ammatti: kansanterveystieteilijä, epidemiologi
Koulutus: filosofian tohtori eli FT, ala terveystiede
Tärkeintä elämässä: perhe, ystävät, terveys.