Millaista taidetta Ateneumissa on?
– Ateneumissa on taidetta, joka on tehty vuosina 1700–1970. Ateneumissa on paljon maalauksia, grafiikkaa, piirustuksia ja akvarelleja. Vanhin taide on suomalaista, mutta vuodesta 1846 asti Ateneumiin on ostettu taidetta myös ulkomailta.
– Ateneumissa on noin 30 000 taideteosta. Suurin osa teoksista on varastossa. Vain pieni osa on esillä.
– Tällä hetkellä noin 300 taideteosta on esillä kokoelmanäyttelyssä.
Joskus jokin kuuluisa taulu voi olla poissa. Mistä se johtuu?
– Ateneum lainaa usein taidetta muihin museoihin Suomessa ja ulkomailla. Ateneumissa on esimerkiksi Vincent van Goghin taulu. Van Gogh oli hollantilainen taiteilija. Taulu esittää katua Ranskassa. Nyt taulu on kuitenkin lainassa, joten sitä ei voi juuri nyt nähdä Ateneumissa.
Miksi taide on tärkeää?
– Taide on monella tavalla tärkeää. Taiteesta saamme inspiraatiota ja ideoita. Taiteesta saamme myös lohtua, jos meillä on ongelmia.
– Me ihmiset haluamme ymmärtää menneisyyttä. Monet Ateneumin taideteokset ovat hyvin vanhoja. Monista tauluista voi esimerkiksi nähdä, miltä Suomessa on näyttänyt ennen. Taide voi kuitenkin opettaa meille myös nykyajasta ja auttaa meitä kokemaan jotain tässä hetkessä.
– Tietenkin voimme vain nauttia siitä, että taide on kaunista. On kuitenkin myös muita tärkeitä asioita. Taide saa meidän ajattelemaan. Se on mielestäni tärkeää!
Ateneum on juuri remontoitu. Mikä on uutta?
– Ilmanvaihtoa on parannettu. Jotkin asiat ovat eri paikoilla kuin ennen. Lipunmyynti, naulakko ja vessat ovat uusilla paikoilla. Vessat eivät ole enää erikseen miehille ja naisille. Nyt kaikki voivat siis käyttää samoja vessoja.
Millä tavalla Ateneum panostaa saavutettavuuteen?
– Saavutettavuus on meille tärkeää. Haluamme, että kaikki kävijät tuntevat itsensä tervetulleiksi. Remontissa Marmorikujan sisäänkäynti rakennettiin uudelleen. Nyt Ateneumiin pääsevät helpommin myös ne ihmiset, joilla on fyysisiä toimintarajoitteita.
– Panostamme myös ymmärrettävyyteen. Meillä on esimerkiksi selkokielisiä tekstejä ja opastuksia, joissa opas puhuu selkokieltä.
Nyt remontin jälkeen Ateneumin kokoelmanäyttely näyttää erilaiselta kuin ennen. Mitä mieltä kävijät ovat siitä?
– Useimmat ovat olleet tyytyväisiä ja innoissaan. Jotkut kävijät ovat sanoneet, että he haluaisivat mieluummin nähdä klassikkoteoksia. Meistä on hyvä, että kävijät reagoivat ja keskustelua herää. Taide on nautinto. Me ihmiset haluamme katsoa kauniita asioita. Taide on kuitenkin myös niin paljon enemmän. Taide voi saada meidät ajattelemaan.
Eikö uudessa näyttelyssä ole klassikkoteoksia?
– Monia klassikoita on myös uudessa näyttelyssä. Taulut ovat kuitenkin uusilla paikoilla. Niiden vieressä on myös mahdollisesti eri teoksia kuin ennen.
Mistä uuden kokoelmanäyttelyn taiteesta pidät itse eniten?
– Pidän esimerkiksi Ulla Rantasen taiteesta, joka on tehty 1960–1970-luvuilla. Teoksissa näkyy huoli ja pelko, jota monet varmasti tuntevat myös nykyään.
– Pidän myös Nils Schillmarkin tauluista. Taulut tuntuvat nykyaikaisilta, vaikka Schillmark maalasi ne 1700-luvulla.
– Ferdinand von Wrightin maalaus suomalaisista sioista on hauska. Taulun nimi on Sikoja ja harakoita. Von Wright maalasi sen vuonna 1875. Sellaisia sikoja ei ole enää.
Ateneumissa on juuri nyt Edelfelt-näyttely. Millä tavalla Edelfelt on nyt ajankohtainen?
– Albert Edelfelt on tärkeä taiteilija. Minusta on hyvä, että silloin tällöin on esillä historiamme tärkeiden henkilöiden taidetta. Albert Edelfelt oli tärkeä Suomelle ja suomalaiselle kulttuurille. Edelfelt matkusti paljon ja asui monta vuotta myös Pariisissa Ranskassa. Hän oli tärkeä myös eurooppalaiselle taiteelle.
– Tämä Edelfelt-näyttely oli aiemmin esillä Pariisissa. Näyttely oli hyvin suosittu. Ihmiset olivat erityisen innoissaan tauluista, jotka Edelfelt maalasi Suomessa. Kävijät ihmettelivät pohjoista valoa, joka näkyy tauluissa.
Onko sinulla suosikkitauluja Edelfelt-näyttelyssä?
– Itse pidän paljon Edelfeltin tauluista, jotka esittävät Haikkoa ja Porvoota. Monet tauluista ovat suloisia. Tauluista näkyy, että Edelfelt rakasti Haikkoa ja Porvoota ja siellä asuvia ihmisiä.
Kuka?
Nimi: Marja Sakari
Ikä: 67 vuotta
Ammatti: museonjohtaja
Perhe: Tytär
Asuinpaikka: Helsinki ja mökki Fiskarsissa
Harrastukset: Kuorolaulu, laulaa Kallion kantaattikuorossa
Thank you once again Marja Sakari, for the lovely tour of the Edelfelt retrospective last spring with you. In my public tour afterwards through I was struck by the throngs of schoolchildren who would gather in front of many of the wall-size masterworks. So not to interrupt their enthusiasms, I decided to view the paintings from the ”side” causing the figures on the left to became more prominent in size and protagonists, as much as those on the right side when I moved to that edge, no longer supporting actors. Hooked by this new viewpoint on Edelfelt, with ”Divine Service at Uusimaa Archipelago [1881], I found myself in the audience listening to the sermon when looking from the right side; or becoming the pastor delivering it from the left. In ”Burned Village” [1879], looking from the left I saw the tip of the brave mother’s head, anxiously hoping she was out of eyesight from the distant oncoming enemy; looking from the right I became the little boy scared out of his wits in the face of the inevitable. All in all, the observation made me think: perhaps Albert Edelfelt was Finland’s first cinematographer?