Vammaisuus ei jalosta
Katri Suhonen ajattelee, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on edelläkävijä kirkollisessa vammaistyössä.
– Kehitysvammaistyössä toimii yhteensä 22 pappia. Minun tehtäväni on järjestää heille koulutuksia ja kehittää toimintaa.
– Ajatukseni on, että teemme yhdessä hyvää ja kehitymme, Suhonen sanoo.
Vammaiset työllistyvät edelleen kaikista suomalaisista huonoimmin, he ovat köyhimpiä ja he kohtaavat eniten väkivaltaa. Vammaisten koulutustaso on alhainen.
– Kyse on asenteista. Asenteita on vaikea muuttaa, mutta muutos alkaa kaikista meistä. Myös vammaisilla ihmisillä saattaa olla ennakkoluuloja toisiaan kohtaan, jos heillä on eri vamma.
– Vammaisuus ei ole pyhä asia eikä se jalosta ihmistä erityiseksi. Sankarivammaisuus ei viehätä minua. Vammaiset ihmiset ovat inhimillisiä ja tasavertaisia ihmisiä, siinä kuin me kaikki muutkin.
Turhat ennakkoluulot rajoittavat
Järjestöaktiivi Tommi Kivimäen mielestä kehitysvammaisiin suhtaudutaan nykyisin suvaitsevaisemmin kuin ennen.
– Kehitysvammaiset näkyvät nykyisin julkisuudessa usein myönteisessä valossa. Ihmisten asenteissa on silti aina parantamisen varaa.
Kivimäellä on laajat sosiaaliset verkostot ympäri Suomen. Hän tuntee ihmisiä kaikkialla. Sosiaaliset verkostot ovat syntyneet harrastusten ja yhdistystoiminnan avulla.
– Suurin rajoittava tekijä elämässäni ovat väärät käsitykset siitä, mihin pystyn, Kivimäki sanoo.
Vaikeneminen ei ole suvaitsevaisuutta
– Joissakin asioissa on menty parempaan suuntaan. Joissakin on otettu takapakkia, sanoo Suomen ainoa sokea neuvotteleva virkamies Sari Loijas.
– Vammaisuus on nykyisin osa yhteiskunnan arkea paremmin kuin vielä 20 vuotta sitten. Vammaisia ihmisiä on joka paikassa enemmän, opiskelijoina, työntekijöinä, julkisuudessa. He pääsevät paremmin osallisiksi yhteiskuntaan.
– Muiden suhtautuminen on muuttunut. Ihmiset ovat sivistyneempiä. Monille on opetettu, että erilaisuus pitää hyväksyä. Monet ymmärtävät, että kaikkia ajatuksia ei sanota enää ääneen.
Toisinaan ihmiset ovat kuitenkin kauhean muodollisia ja vaikenevat vammaisuudesta. Onko se oikeaa suvaitsevaisuutta?
– Uskon, että asenteita on hirveän vaikea muuttaa. Ne joko muuttuvat tai pysyvät ennallaan. Muutos lähtee meistä kaikista.