Claes Andersson on monipuolinen persoona. Hän on psykiatri, kirjailija ja muusikko. Andersson opiskeli psykiatriksi. Hän on kirjoittanut 25 runokirjaa ja kuusi romaania. Andersson on taitava jazzpianisti. Hän on pelannut myös aktiivisesti jalkapalloa.
Andersson tunnetaan ehkä parhaiten poliitikkona. Hän on ollut kansanedustaja, kulttuuriministeri ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.
Kiinnostuit jo nuorena yhteiskunnallisista asioista. Miksi?
– 1960-luvulla yhteiskunta oli jäykkä. Psykiatrin työssä tapasin paljon ihmisiä, joiden elämä oli vaikeaa. Lähdin mukaan Marraskuun liikkeeseen. Marraskuun liike puolusti kodittomia, vankeja, mielisairaita ja seksuaalivähemmistöjä. Se oli tärkeä asia minulle.
Olet sanonut, että sinut valittiin vahingossa eduskuntaan vuonna 1987. Kerro siitä.
– Pidin silloin vapaata lääkärin työstä. Olin saanut apurahan. Istuin yksin ja kirjoitin. Ystäväni pyysivät minua vasemmistopuolue SKDL:n ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Sanoin, että suostun, jos he lupaavat, että en tule valituksi. He sanoivat, että sitä vaaraa ei ole. Mutta minut valittiin eduskuntaan. Olin ollut kirjailijaliiton puheenjohtaja ja olin melko kuuluisa. Pääsin eduskuntaan ilman vaalikampanjaa.
Millaista kansanedustajan työ oli?
– Se oli erittäin mielenkiintoista. Eduskunnassa on monenlaisia ihmisiä. Olin mukana, kun vasemmistoliitto perustettiin. Minusta tuli puheenjohtaja lähinnä siksi, että en ollut osallistunut vasemmiston aiempiin riitoihin. Puheenjohtajan työ oli raskasta, mutta mielenkiintoista.
Sinulla on kokemusta terveydenhuollosta ja poliittisesta päätöksenteosta. Mitä mieltä olet sote-uudistuksesta?
– Se on katastrofi, jos se toteutuu niin kuin on suunniteltu. On vaara, että terveet ihmiset saavat hoitoa, jota he eivät tarvitse. Todella sairaat jäävät ilman hoitoa. Miljardeja euroja verorahoja siirtyy yksityisille
ja kansainvälisille terveysyrityksille. Samalla maakuntiin syntyy uusi hallinnon taso. Byrokratia lisääntyy. Miten mielenterveyden ongelmat hoidetaan? Siitä on puhuttu hyvin vähän.
– Mielestäni terveydenhuolto toimii nyt melko hyvin. Sitä pitää tietenkin uudistaa, mutta ei romuttaa.
Olet sanonut, että selkokieli on tärkeää. Miksi?
– On tärkeää kirjoittaa niin, että mahdollisimman moni ymmärtää. On tyhmää kirjoittaa liian monimutkaisesti. Siitä seuraa vain se, että monet jäävät ulkopuolisiksi.
– Selkokielinen kirjallisuus ja tieto yhteiskunnan asioista ovat erityisen tärkeitä tietyille ryhmille. Suomeen on muuttanut viime aikoina ihmisiä, jotka eivät osaa hyvin suomea tai ruotsia. Heille ja esimerkiksi vanhuksille selkokielestä on paljon hyötyä.