Keräily on lisäksi jännittävä harrastus. Monet esineet ovat kauniita. Aalto oppi keräilyharrastuksen lapsuudenkodissaan.
Mikko Aallon omakotitalo Kanta-Hämeessä muistuttaa design-näyttelyä. Koti on sisustettu suomalaisella designilla eli esineillä, jotka suomalaiset teolliset muotoilijat ovat tehneet. Joka puolella on kauniita esineitä. Varasto pursuaa lamppuja. Aalto on muokannut talon lasiverannasta tanskalaistyylisen olohuoneen.
Kaikki alkoi lapsuudessa kahvimerkkien keräilystä. Hieman myöhemmin keräilyharrastus vaihtui postimerkkeihin. Kahvipakettien keräilymerkit eli niin sanonut kahvimerkit oli kiinnitetty kahvipaketin päälle.
– Melkein kaikki pikkupojat keräilivät 1950-luvulla jotakin. Keräily oli tuolloin sosiaalista toimintaa. Vertailimme kokoelmiamme ja oli jännittävää, kun löysin jonkin erikoisuuden.
Nuorisokulttuuria
Aalto teki papin ammatissaan paljon seurakunnan nuorisotyötä. Tuolloin hän kiinnostui myös nuorisokulttuurista keräyskohteena.
– Aloin pohtia sitä, miksi kukaan ei ollut tutkinut nuorisokulttuurin historiaa. 1980-luvun alkupuolella tämä oli vielä Suomessa alue, johon ei kiinnitetty huomiota. Niinpä aloin hankkia lehtiä, kirjoja, julisteita, musiikkia ja vaatteita.
Lopulta esineitä oli 10 000. Esineistä koottiin useampi suuri näyttely suomalaisen nuorisokulttuurin historiasta.
Intohimona suomalainen muotoilu
Viisikymppisenä Aalto kiinnostui designista keräilykohteena. Fiskars, Arabia, keramiikka, lasi ja valaisimet… Erityisesti suomalainen muotoilu ja muoviset Fiskamin-astiat. Ne ovat Aallon intohimo.
Keräilijäkansa
Mikko Aalto kutsuu suomalaisia keräilijäkansaksi.
– Meillä taitaa olla jonkinlainen keräilijän geeni, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Me keräämme aivan käsittämättömiä asioita. Melkein kaikki kokoavat jotakin.
Ne ovat kauniita