Luostarista löytyy yhteisöllisyyttä

Isä Simeon on Valamon luostarin munkki. Luostarissa on kaikkiaan 12 munkkia ja yksi kuuliaisuusveli eli munkkikokelas. Simeon on myös luostarin pääopas.

Sinut tunnetaan Valamossa Isä Simeonina. Kuka olit maallisessa elämässäsi?

– Vaihdoin nimeni virallisesti munkkisvihkimyksessä Timosta Simeon Mertaseksi. Vihkimyksen jälkeinen yö vietetään kirkossa, sen jälkeen käydään pesulla. Se on uuden elämän merkki, maailma jää taakse. Se on iso muutos ihmiselle. Synnyin Varkaudessa. Luostarielämä tuli tutuksi jo lapsuudessa, kävin ensimmäisen kerran Valamossa kolmivuotiaana. Liityin ortodoksiseen kirkkoon vuonna 1981. Olen asunut nyt pysyvästi luostarissa kaksi ja puoli vuotta. Kokeilin luostarielämää jo 1980-luvulla, mutta palasin takaisin maailmaan. Asuin Helsingissä ja Jyväskylässä. Työskentelin pitkään äänimiehenä teatterissa ja tv:ssä.

Minkälainen ihminen olet?

– Olen varmaankin aika seurallinen. Vaikka olen munkki, en haluaisi eristäytyä ja elää yksin. Toki munkin täytyy pystyä olemaan yksin. Nautin kuitenkin ihmisten seurasta. Kaikki munkit eivät ole yhtä sosiaalisia. Olen kuullut, että olen myönteinen asenteeltani eli optimisti. En oikein jaksanut mököttää nuorempanakaan, vaikka olin vihainen nuori mies. Olen luonteeltani rauhallinen.

Minkälainen on tavallinen päiväsi luostarissa?

– Luostarin aamupalvelus alkaa kello kuusi. Tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin on ehtoollisjumalanpalvelus. Sen jälkeen on ruokailu. Päivisin teemme töitä. Iltaisin on ehtoopalvelus. Luostarin päivät rytmittyvät jumalanpalveluksien ja töiden mukaan. Jokainen munkki on keskittynyt omaan osaamisalueeseensa. Valamosta löytyy esimerkiksi atk-munkki ja viinimunkki.

Minkälainen yhteisö Valamo on?

– Täällä on 27 kuukausipalkkaista työntekijää. Kesällä on viisi kesä- työntekijää ja 50 talkoolaista. Vuosibudjetti on 4,5 miljoonaa. Luostarissa käy 120 000 vierasta vuodessa.

Mitkä ovat haastavimpia asioita työssäsi?

– Kun meillä on paljon ryhmiä, se vaatii järjestelmällisyyttä ja vie paljon aikaa. Ei se minusta niin vaikeaa kuitenkaan ole, tykkään työstäni. Kirjoitustyö voi viedä aikaa, kun siihen paneutuu. Olen kuitenkin kirjoittanut koko ikäni, joten ei sekään vastenmielistä ole. Valamossa on suurimman osan vuodesta hyvin rauhallista. Hulinaa on yleensä juhannuksesta koulujen alkuun saakka. Matkailu on Valamon elinkeino, suurin osa tuloistamme tulee siitä.

Mitä luostari antaa sinulle?

– Olen pohdiskellut sitä, miksi ihminen tulee luostariin. Olen päätynyt siihen, että syiden täytyy olla myönteisiä eikä kielteisiä. Jos saapuu luostariin kielteisten asioiden kuten surujen takia tai pakoon, ei täällä pärjää. Luostarissa voi aistia Jumalan jatkuvan läsnäolon vahvemmin kuin maailmassa. Rakastan jumalanpalveluksia ja hartauksia, osallistun niihin vähintään kolme tuntia päivässä. Ne antavat minulle paljon. Luostari on hieno yhteisö, jossa eletään yksinkertaista elämää. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minua kiehtoo yksinkertainen elämäntapa. Luostarissa voi harjoittaa uskoaan ilman häiriöitä tai ulkopuolisen maailman ärsykkeitä. Se on etuoikeus.

Mitkä ovat elämäsi tärkeimmät asiat?

– Suhteeni Jumalaan. Lapseni ovat myös tärkeitä minulle. Arvostan mielenrauhaa. Luostarissa iso osa elämästä on mielenrauhan saavuttamista.

Mitä tarkoittaa henkinen hyvinvointi?

– Kun ihminen on sinut itsensä ja toisten ihmisten kanssa, niin henkinen hyvinvointi voi alkaa. Aika monilla on vaikeuksia juuri itsensä kanssa. Elämä hukkuu tekemiseen ja suorittamiseen. Nykyaika on monimutkainen, asiat eivät ole selkeitä. Tieto on ristiriitaista. Yhteisöllisyys on hävinnyt. Ortodoksisessa kirkossa sitä on vielä.

Suomessa on kaksi ortodoksista luostaria. Sekä Valamon munkkiluostari että Lintulan nunnaluostari sijaitsevat Heinävedellä, Etelä-Savossa.