Tuntuuko sinusta, että olet yksi palkinnon saajista?
– Työ rauhan puolesta on usein vaikeaa. Siksi tuntuu aina hyvältä, kun rauhantyö saa myönteistä huomiota ja kiitosta. Myös me vastustamme ydinaseita. Joten siinä mielessä saimme rauhanpalkinnon.
– Mutta olen käynyt Oslossa Norjassa jo aiemmin. Otin siellä vastaan Nobelin rauhanpalkinnon. 20 vuotta sitten rauhanpalkinnon sai kampanja, joka vastusti miinoja.
Miten sinusta tuli rauhanaktivisti?
– Olen perinyt kiinnostuksen rauhantyöhön. Vanhempani olivat aktiivisia rauhantyössä. Olin mukana siinä jo lapsena. Kun kasvoin, ajattelin, että tämä on tärkeää työtä ja jatkoin sitä.
Millaista työsi on?
– Toiminnanjohtajana teen paljon tylsää hallinnollista työtä. Mutta jonkun täytyy järjestää asioita. Täytyy kerätä rahaa, jotta muut voivat tehdä varsinaista rauhantyötä. Vain harvat saavat palkkaa rauhantyöstä. Melkein kaikki tekevät työtä vapaaehtoisesti.
Mikä on tärkein asia rauhantyössä juuri nyt?
– Tuomme esille Suomen aseviennin ongelmia. Ei ole oikein viedä aseita maihin, jotka ovat sodassa tai joissa ihmisoikeuksia ei kunnioiteta. Tämä koskee esimerkiksi Lähi-idän maita.
– Meillä on myös rauhankoulu. Se on hanke, jossa koululuokat saavat rauhankasvatusta näytelmien avulla. Nuorten täytyy oppia, että rauha on tärkeä asia. Sota ei ole ratkaisu. Nuorten kasvatus on vähintään yhtä tärkeää kuin vaikuttaminen päättäjiin.
– Pyrimme siihen, että Suomi edistää aktiivisesti rauhaa ja aseriisuntaa. Monet puhuvat usein kauniisti rauhasta, mutta eivät tee mitään sen hyväksi.
Uhkaako sota Eurooppaa?
– Olen hieman kyyninen. En usko, että kaikki, mitä meille sanotaan, on totta. Sanotaan, että Itämeren tilanne on kiristynyt. Mutta jotkut ehkä vain haluavat, että ihmiset luulevat niin. Sitten on helpompi saada rahaa uusien aseiden ostoon. Uskon, että Suomeen ei kohdistu nyt suurta uhkaa.