Kuiskaaja ei kuitenkaan kuiskaa. Sen sijaan kuiskaajalla pitää olla selkeä ääni ja lehmän hermot. Näin sanoo Marjut Seppälä, jonka ammatti on tarpeistonhoitaja-kuiskaaja. Tarpeistonhoitaja huolehtii näytelmissä pienistä asioista, kuten ruoasta tai kahvikupeista.
Mitä kuiskaaja tekee?
– Kuiskaaja auttaa, kun näyttelijä opettelee näytelmän repliikkejä eli vuorosanoja. Kuiskaaja istuu siis mukana näytelmän harjoituksissa. Näyttelijät opettelevat vuorosanansa jo kotona aika hyvin. Jos näyttelijä kuitenkin unohtaa, mitä pitää sanoa, kuiskaaja sanoo seuraavasta repliikistä 2–3 sanaa. Silloin näyttelijä muistaa loput.
– Näytelmien esityksissä kuiskaaja on näyttelijöiden henkinen tuki. Unohtamisia tapahtuu harvoin, mutta se voi tulla yhtäkkiä. Näyttelijät tietävät silloin, että joku voi auttaa. Ei tule paniikkia. Tosin näyttelijät ovat taitavia. Jos he eivät muista, he sanovat kuitenkin jotain, jotta vastanäyttelijä pääsee eteenpäin.
– Kuiskaaja istuu näyttämön sivussa lavan ja yleisön välissä. Yleisö ei näe kuiskaajaa, mutta kuiskaaja näkee näyttämölle.
– Kuiskaajalla pitää olla selkeä ja kuuluva ääni ja lehmän hermot. Kuiskaaja ei saa hermostua. Näyttelijät hermostuvat harjoituksissa ja esityksissä joskus esimerkiksi itseensä. He kiukuttelevat kuiskaajalle, jos he unohtavat vuorosanansa. Mutta se ei ole henkilökohtaista. Siihen pitää suhtautua rauhallisesti.
Montako näytelmää olet kuiskannut? Osaatko niitä ulkoa?
– Tulin Lahden kaupunginteatteriin 1982. Olen ollut kuiskaajana sadoissa näytelmissä. Nuorempana osasin näytelmiä ulkoa, mutta en enää.
Millaiset näytelmät ovat vaikeimpia kuiskaajalle?
– Farssit ovat vaikeimpia. Farssi on huvinäytelmä, jossa kohtaukset vaihtuvat nopeasti ja yllättävästi. Farssi perustuu nopeaan rytmiin.
Miksi sinusta tuli kuiskaaja?
– Kun olin nuori, työvoimatoimisto ohjasi minut teatteriin harjoittelijaksi. Pian tunsin, että olen teatterissa kuin kotonani. Teatterilaiset ovat ihan kummallista väkeä. Elämme eri aikataulussa kuin muut ihmiset. Olen päivällä töissä kello 10–14 ja illalla kello 18–21.30. Välissä on neljä tuntia, jolloin ehdin käydä kotona ja tehdä lapsille ruoan. Sitten lähden takaisin töihin.
– Tämä työ on elämäntapa. Jos on huono päivä, työkaveri voi halata ja kysyä, mikä sinua vaivaa.