Nepal on maailman köyhimpiä maita. Nepalissa tapahtui voimakas maanjäristys 25.4. Satojen jälkijäristysten jälkeen Nepalissa sattui toinen suuri maanjäristys 12.5. Maanjäristykset surmasivat melkein 9 000 ihmistä. Ne vaikuttavat YK:n mukaan yli kahdeksan miljoonan ihmisen elämään. 30 miljoonan asukkaan maassa on nyt jopa miljoonia kodittomia.
Millaista elämä on nyt Kathmandussa?
– Elämä on alkanut muuttua tavanomaisemmaksi ja arkiseksi. Ei elämä kuitenkaan palaudu enää koskaan täysin ennalleen näin suuren tuhon jälkeen. Ihmiset ovat puhuneet kokemistaan asioista koko kevään ajan. Osa on edelleen järkyttynyt ja shokissa. Olimme onnekkaita siinä suhteessa, että maanjäristykset tapahtuivat päiväsaikaan, viikonloppuna, eikä sadekausi ollut vielä alkanut. Jos se olisi tapahtunut yöllä monsuunisateen aikana tai talvella kylmimpään aikaan, olisi tuho ollut varmasti vielä suurempi. Oli tiedossa, että Nepalia uhkaa iso maanjäristys. Nepalin valtio ei kuitenkaan ottanut sitä vaaraa täysin vakavasti. Sen ei uskottu sattuvan juuri nyt. Nepal on äärimmäisen köyhä maa verrattuna esimerkiksi Japaniin. Japanikin oli voimaton, kun sinne iski luonnonkatastrofi.
Millaista arkipäivä on tällä hetkellä Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa?
– Useimmat kaupat ovat avanneet ovensa. Monet talot ovat kuitenkin sortuneet, joten ne kaupat eivät ole avoinna. Liikenne toimii. Jälleenrakennus- ja avustustustyö on käynnissä ja jatkuu varmasti vielä pitkään.
Kuinka kauan Lähetysseura ja kumppanijärjestöt ovat toimineet Nepalissa?
– Lähetysseuran työ alkoi Nepalissa vuonna 1976, kehitysyhteistyö on siis jatkunut melkein 40 vuotta. Nepal on yksi Suomen pitkäaikaisimmista kumppanimaista. Tavoitteena on parantaa syrjittyjen yhteisöjen elinoloja. Nepalissa kastijärjestelmä on virallisesti kielletty, mutta käytännössä se toimii edelleen. Alemmissa kasteissa syntyneet ja vammaiset ihmiset ovat Nepalissa usein syrjityssä asemassa. Kun Suomessa keskustellaan ihmisoikeuksista ja esteettömyydestä, keskustellaan Nepalissa edelleen siitä, kuinka saada rahaa lahjoituksina ja kuinka toimia vapaaehtoispohjalta. Oma työni Forward Looking -järjestössä auttaa näkö-, kuulo- ja liikuntavammaisia ihmisiä.
Miksi Suomen ja Nepalin välit ovat niin läheiset?
– Se voi johtua siitä, että Suomi ja Nepal ovat molemmat pieniä valtioita, jotka ovat suurien maiden naapureina. Nepalin naapurimaita ovat Kiina ja Intia. Ehkä myös maiden historiasta voi löytyä jotain yhteistä. Nepalissa ihaillaan sitä, kuinka hyvin Suomessa kunnioitetaan ihmisoikeuksia. Tämä on minun näkemykseni asiasta.
Minkälainen on tyypillinen työpäiväsi?
– Noin kolmannes työajastani kuluu matkustamiseen. Tapaan ihmisiä ja suunnittelen. Saamme rahoituksemme Suomen ulkoministeriöltä, joten raportoin tekemisistämme sinne. Paperityöhön kuluu aikaa, samoin yhteydenpitoon Helsingin Lähetysseuran kanssa. Pyrin työskentelemään kuitenkin nykyisin yhdeksästä viiteen, koska meillä on pieni poika ja toinen lapsi tulossa.
Uusi hallitus aikoo leikata kehitystyöhön käytettäviä määrärahoja 200 miljoonaa euroa. Vuonna 2014 Suomi avusti Nepalia 20 miljoonalla eurolla. Mitä mieltä olet tuen määrästä?
– Kehitystukea voidaan arvostella ja joiltakin osin kehitystyössäkin on varmasti parantamisen varaa. Nepalissa Suomi on kuitenkin onnistunut kehitysyhteistyössään mielestäni hyvin. Myös ulkoministeriö on ollut tyytyväinen Nepalin kehitykseen. Jokainen Nepaliin tullut euro on käytetty harkiten. Olen nähnyt, kuinka ihmisten elinolot ovat todella parantuneet täällä. Lähetysseura on saanut Nepalin toiminnalleen tukea noin miljoona euroa vuodessa.
Sinulla on pitkä suhde Suomeen. Kerro siitä.
– Olen asunut Suomessa kahdeksan vuotta. Olen opiskellut Suomessa ja tehnyt työtä siellä. Vaimoni on suomalainen. Minua kutsutaan Nepalissa usein jopa suomalaiseksi. Olen itse saanut apua Lähetysseuran työn kautta. Perheeni on kotoisin Sindhulista, Pokharan läheltä. Sain tukea koulunkäyntiin lapsena Lähetysseuran kummitoiminnan kautta. Minua alkoi avustaa suomalainen pariskunta. Tero ja Ulla ovat kotoisin Loviisasta. He ovat edelleen ystäviäni, he vierailivat Nepalissa viimeksi keväällä. Ilman tätä koulutustukea en olisi ikinä pystynyt opiskeleman ja saamaan tällaista työtä. Elän unelmaani. Olen saavuttanut sen, minkä haluan elämässäni.
– Opin Suomessa monia suomalaisia tapoja. Olen aina ajoissa. Juon paljon kahvia. Tykkään käydä saunassa. Pidän ruisleivästä, metsästä, järvestä. En siis enää ole tyypillinen nepalilainen, mutta en tietenkään myöskään suomalainen. Olen eräänlainen sekoitus. Olen saanut Suomesta paljon, olen siitä hyvin kiitollinen.
Kuinka sinä ja perheesi voitte?
– Nepalin olot kävivät liian vaarallisiksi, joten Lähetysseura evakuoi työntekijöidensä lapset ja äidit huhtikuun lopussa Suomeen. Oli tietysti helpotus, että he pääsivät turvaan varmaan paikkaan. Tavallaan se oli myös hiukan ristiriitaista kaiken yhdessä kokemamme jälkeen. Lähetysseuran ja muiden sisarjärjestöjen työntekijät tekivät kuitenkin hienoa työtä yhdessä maanjäristysten jälkeen. Olen siitä ylpeä.
Prakash Dhakal saapui kesälomanviettoon Suomeen kesäkuun alussa. Lähetysseura lähetti 150 000 euroa katastrofiapua Nepalin yhteistyökumppaneille. Suomalaisnepalilainen perhe Dhakal palaa Nepaliin kehitysyhteistyöhön ja kirkolliseen työhön syksyllä. Prakash työskentelee paikallisessa vammaisjärjestössä Forward Lookingissa vammaistyön neuvonantajana, Sara Lähetysseuran vapaaehtoisten ja esikoulutusharjoittelijoiden koordinaattorina.
Haastattelut on tehty Kathmandussa 25.3.2015 ja sähköpostilla toukokuussa 2015.