Jarkko Martikainen kuuluu Suomen lahjakkaimpiin lauluntekijöihin. Martikaisen ovelat sanoitukset ja musta huumori ovat epäsuomalainen yhdistelmä. Martikaisen lauluja ovat levyttäneet myös muut nimekkäät artistit, kuten Vesa-Matti Loiri.
Viimeisimmän levysi nimi on Koirien taivas. Mikä se on?
– Se on monenlaisia asioita. Eräs ystäväni kertoi, että hän oli ymmärtänyt, että hän on onnellinen. Hän oli tuolloin mökillä soutelemassa yksinään. Se hetki teki hänet onneliseksi. Jonkun toisen tapa olla onnellinen ei kuitenkaan ole sama jollekin toiselle. Jokaisen täytyy löytää oma koiran taivas, ja joka päivä uudelleen.
Työskentelet vapaana taiteilijana. Millaista on taiteilijan arki?
– Taiteilijan arki muistuttaa yrittäjän arkea. Ei ole olemassa selkeää turvaverkkoa. Välillä joudun tekemään monia asioita yhtä aikaa. Taiteilijan elämä ei ole pelkkää laulujen tekemistä. Taiteilijan täytyy olla ahkera. Jos aikoo vain juhlia usein, saattaa taiteilijaelämä ja varsinkin rahat loppua hyvin äkkiä. Olen tyytyväinen siihen, että minulla on keikkoja ja työtilaisuuksia. Voin suositella taiteilija- elämää kaikille. Turvaa ja säännönmukaisuutta tämä ei kuitenkaan tarjoa. Vapautta sen sijaan on.
– Joskus mietin, että tavallinen kuukausipalkka olisi mukava asia ja turva. Muuten en ole kaivannut tavanomaista säännöllisyyttä tai turvaa. Minä en ole uhrannut koko elämääni sille, että saisin säännöllisen elämän. Ymmärrän kuitenkin hyvin heitä, joiden täytyy tehdä säännöllisiä töitä ja maksaa velkojaan. Kannattaa kuitenkin miettiä joskus edes hetkisen sitä, mikä elämässä on tärkeää. Joskus on hyvä pohtia, mitä haluaisit tehdä. Ja kaikkein tärkein asia on muistaa olla onnellinen.
Onko työskentelyssäsi selkeä rytmi? Teetkö töitä järjestelmällisesti?
– Ei minulla kovin säännöllistä kalenteria ole. Melkein jokainen päivä on minulle jonkinlainen työpäivä, myös ne päivät, jolloin en varsinaisesti tee työtä. Silloin työskentelee alitajunta. Suurin osa musiikista ja sanoituksista syntyy sentään nykyisin päivisin. En herää keskellä yöllä ja ryhdy kirjoittamaan ylös mielikuviani.
Olet kirjoittanut myös muille artisteille. Miten se poikkeaa siitä, kun kirjoitat itsellesi?
– Kirjoitin ensimmäiset tilaustyöni Timo Rautiaiselle. Sen jälkeen olen tehnyt kappaleita Freemanille ja Vesa-Matti Loirille. En ole aina ollut niin kovin innostunut tilaustöistä. Loirille oli kuitenkin mahtava kirjoittaa. Toiselle kirjoittaminen on vaikea laji. Lauluja tehdään paljon, osa on pelkkää kulutustavaraa. Minulle tulee sellaisesta joskus mieleen, että onko tämä ajanhukkaa kaikille osapuolille. Olen periaatteen mies. Haluan kirjoittaa lauluja, jotka jäävät elämään.
Otatko kantaa asioihin lauluissasi?
– Kirjoitan aiheista, jotka tuntuvat tärkeiltä. Onhan joissakin lauluissani jopa poliittista otetta. Monet lauluni ovat päätyneet julistaviksi, vaikka olen alun perin tehnyt ne ohjeiksi ainoastaan itselleni.
Mitä uutta haluaisit vielä tehdä?
– Unelmani on kirjoittaa laulu, joka elää sata vuotta. Eiköhän se ole jokaisen lauluntekijän toive. Sellainen laulu, joka eläisi niin pitkään, että edes tekijää ei välttämättä enää muisteta. Sellainen laulu on niin voimakas, että ei sillä ole merkitystä, kuka sen teki. Se on vain olemassa.