Viime aikoina väkivalta on muuttunut entistä raaemmaksi. Suuri osa syyrialaisista on noussut vastustamaan presidentti Bashar al-Assadia. Tämä on vastannut mielenosoituksiin kovin ottein. Armeija on surmannut tuhansia mielenosoittajia.
Presidentin ja hallituksen vastustus on ollut erityisen vilkasta syyrialaisessa Homsin kaupungissa. Kostoksi armeija pommitti pitkään Homsin kaupunginosaa nimeltä Baba Amr. Nyt armeija on valloittanut ja lähes tuhonnut koko kaupunginosan.
Baba Amrissa satoja ihmisiä on kuollut. Armeija on lisäksi teloittanut eli ampunut antautuneita ja aseettomia ihmisiä. Baba Amrissa on ollut myös paljon haavoittuneita, jotka eivät ole saaneet minkäänlaista apua. Syyrian johto esti avustus- järjestöjen lääkäreiden ja sairaanhoitajien pääsyn paikalle.
Lähes miljoona syyrialaista on jo paennut maasta Syyrian naapurimaahan Jordaniaan. Kaikki eivät kuitenkaan uskalla rekisteröityä virallisiksi pakolaisiksi. He pelkäävät, että Syyrian hallitus kostaa tällöin heidän sukulaisilleen, jotka ovat vielä Syyriassa.
Muut maat ovat koettaneet painostaa Syyrian presidenttiä lopettamaan heti väkivaltaisuudet. Esimerkiksi Turkki oli ennen Syyrian liittolainen. Nyt Turkki syyttää Syyriaa sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Myös länsimaat ovat yrittäneet painostaa Syyriaa. Venäjä on kuitenkin vastustanut sitä, että YK eli Yhdistyneet kansakunnat antaisi Syyrian vastaisen päätöksen. Venäjän kanta voi kuitenkin muuttua.
Monet uskovat, että Syyrian presidentin on kuitenkin pakko lopulta luopua vallasta. Myös muissa arabimaissa, esimerkiksi Egyptissä, Tunisiassa ja Libyassa, on ollut samanlaisia kansannousuja. Niissäkin kansanjoukot ovat nousseet itsevaltaisia ja julmuuksiin syyllistyneitä johtajia vastaan. Ne ovat kaikki päättyneet samalla tavalla, eli itsevaltias on joutunut luopumaan vallasta.