Tämä vuosi on hänen juhlavuotensa. Tove Jansson syntyi taiteilijaperheeseen Helsingissä 9. päivänä elokuuta vuonna 1914. Hän kuoli vuonna 2001.
Toven perheessä taide oli kaikkein tärkein asia. Hänen äitinsä oli piirtäjä Signe Hammarsten ja isänsä kuvanveistäjä Viktor Jansson.
Tove opiskeli taiteilijaksi Tukholmassa, Helsingissä ja Pariisissa. Hän oli tuottelias ja monipuolinen taiteilija jo nuorena. Tove maalasi tauluja ja teki piirroksia. Hän on tehnyt piirroksia esimerkiksi Liisa ihmemaassa ja Taru sormusten herrasta -kirjoihin.
Tove teki teini-ikäisenä myös poliittista aikauslehteä nimeltään Garm. Hän piirsi lehteen pilakuvia oman aikansa johtajista ja sodan järjettömyyksistä.
Parhaiten Tove Jansson tunnetaan kuitenkin muumikirjoista. Niitä on käännetty 44 kielelle. Sekä lapset että aikuiset ympäri maailman rakastavat muumikirjoja. Ensimmäinen muumikirja ilmestyi vuonna 1945. Sen nimi on Muumit ja suuri tuhotulva. Tove teki siihen tekstin ja kuvat. Kirja ei ollut vielä suuri menestys. Tovesta tuli maailmalla tunnettu kolmannen muumikirjan eli Taikurin hatun jälkeen.
Muumihahmot ovat esiintyneet kirjojen lisäksi kahdeksassa sarjakuvassa. Tove loi muumisarjakuvat yhdessä veljensä Lars Janssonin kanssa. Sarjakuvat julkaistiin 1950-luvulla. Miljoonat ihmiset yli 20 maassa lukivat muumisarjakuvia. Muumisarjakuvaa julkaistiin sanomalehdissä yli 20 vuotta. Se onkin menestynein suomalainen sarjakuva.
Tove Jansson kirjoitti myös aikuisille novelleja ja romaaneja. Kuvanveistäjän tytär on yksi Toven tunnetuimmista aikuisten kirjoista. Se kertoo Toven lapsuudesta. Tove Jansson kirjoitti myös sanat rakastettuun Syyslauluun, jonka Erna Tauro sävelsi.
Toven työhuone oli Helsingissä, mutta hän rakasti myös saaristoa. Hän vietti paljon aikaa pienellä Klovharun saarella Itä-Uudenmaan saaristossa. Siellä hän kalasti ja eli vaatimatonta elämää elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa. Pietilä oli taidegraafikko, ja häntä kutsuttiin Tootiksi. Hän on esikuva muumikirjojen Tuutikin hahmolle.
Tove Jansson sai paljon kirjeitä lukijoiltaan. Vaikka hän oli kuuluisa, hän vastasi kaikkiin kirjeisiin itse. Hän tiesi, että hänen kirjojaan rakastettiin. Vuonna 1987 hän kirjoitti eräälle lukijalleen: ”Tavoitteeni tarinankertojana on tarjota jännittäviä seikkailuja – mutta myös lohtua lukijalle, ja ehkä myös itselleni.”
Olen liikuttunut hänen inspiraatiostaan ja hänen matkastaan.