Vaimoni hyvä ystävä Kalle Könkkölä kuoli yllättäen. Hän asui yksin ja hänellä oli pieni villakoira nimeltään Dooris. Testamentissaan hän toivoi, että Dooris muuttaa meille.
Olimme hoitaneet koiraa muutaman kerran. Tiesimme, että se on seurallinen ja helppohoitoinen koira. Vaimo halusi ottaa koiran meille, ja minä sopeuduin päätökseen. Niin Dooris on nyt majaillut meillä yli vuoden.
Asumme kerrostalossa Helsingissä. Ison koiran kanssa asuinpaikka olisi hankala. Pieni villakoira sopii kuitenkin hyvin kaupunkikoiraksi. Dooris onkin sopeutunut meille hyvin. Koska se oli muuttoaikana jo neljä vuotta vanha, se osaa kaupunkikoiran tavat.
Minulle oli yllätys, kuinka paljon koira sitoo menemisiä. Sitä ei voi jättää yksin kovin pitkäksi aikaa. Muutaman tunnin tai päivän hoitoapu on siis usein tarpeen. Ja matkojen ajaksi tarvitaan hoitopaikka moneksi päiväksi.
Koirasta koituu kuluja Minulle oli myös yllätys, että koiran hoitoon kuluu niin paljon rahaa.
Kun Dooriksen hampaat olivat huonossa kunnossa, vaimo vei sen eläinlääkärille. Siellä sen hampaat hoidettiin nukutuksessa. Hinta oli yli 500 euroa.
Myös talven lämpimiin pukuihin ja ruokiin kuluu rahaa. Villakoiran turkin leikkaukseen eli trimmaukseen kuluu myös rahaa. Turkin voi tietysti leikata itse, mutta tulos ei ehkä ole kovin hyvä. Lisäksi koiran kynsien leikkaus vaatii taitoa, ja moni teettää senkin ammattilaisella.
Koulutusta tarvitaan
Dooris oli jo koulutettu eli se osasi jo monia asioita, kun se tuli meille. Silti sen käytöksessä on joitakin piirteitä, jotka pitäisi saada muuttumaan.
Kuten villakoirat yleensä, se on hyvin mustasukkainen läheisistä ihmisistä. Se ei anna perheen jäsenten halata toisiaan vaan räksyttää vieressä kovalla äänellä.
Toinen ikävä piirre on, että se saattaa kadulla syöksyä äkäisesti vastaantulijaa kohti. Siinä ei auta kuin kiskoa sitä takaisin ja pyytää anteeksi.
Muuten se on oikein mukava koira. Kun se on rauhallisella mielellä, se kuljettaa sukkia ympäri asuntoa. Aamuisin se ottaa torkut pissalla käynnin ja ruokailun jälkeen. Se torkkuu aina samalla paikalla sängyn päällä.
Ja läheisen ihmisen kohtaaminen on siitä uskomattoman hienoa. Se ulisee, pomppii ja syöksyilee eri suuntiin. Sitten se haluaa syliin.