Kari Peitsamon ensimmäinen single ja suurin hitti Kauppaopiston naiset julkaistiin 35 vuotta sitten, vuonna 1977. Kari Peitsamo on kaikkien aikojen tuotteliain suomalainen elossa oleva artisti. Hän on julkaissut 61 levyä, joista viimeisin Rautahepo julkaistiin maaliskuussa. Peitsamo on säveltänyt ja sanoittanut levyilleen noin 870 laulua.
Miten laulu syntyy?
– Pidän itseäni biisintekijänä, mutta olen kyllä enemmän runoilija kuin säveltäjä. Kappaleeni ovat tekstilähtöisiä. Laulu alkaa jostakin mielikuvasta, kuvasta päässäni tai lauseesta. Kiinnostava otsikko saattaa synnyttää kokonaisen laulun.
Teit viime vuonna 170 keikkaa. Se on hurja määrä. Miten tuollaista tahtia jaksaa?
– Liikun omalla henkilöautollani, ajan itse keikkamatkat. Osittain se johtuu käytännön syistä, mutta tykkään myös reissata yksin. Tykkään ajaa autolla. Minua se ei haittaa. Koen pitkät ajomatkat kiireettöminä yksityisinä hetkinä, jolloin voin ajatella omia asioitani ja jäsennellä tuntemuksiani. Autossani ei ole radiota eikä CD-soitinta, en kuuntele mitään. Nautin hiljaisuudesta. Keikkatahtini on taas viime aikoina ollut kova, ehkä hiukan liiankin kova. Kyllähän se uuvuttaa, sen huomaa tässä iässä.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
– Minulla on omat rutiinini eli pinttyneet tapani. Kun olen kotona ja vapaalla ja rouva lähtee töihin aamulla, niin kävelen jonnekin kahville. Nautin yksinkertaisista asioista vapaina hetkinäni, katselen kaupunkia ja ihmisiä. Olen tarkoituksella jouten. Tykkään myös pyöräilystä, mutta en talvisin.
Olet syntyisin Nokialta. Oletko hidas hämäläinen?
– En koskaan kokenut olevani oikein tamperelainen tai hämäläinen, vaikka asuin 30 vuotta Tampereella. Luonteessani on kenties herkkyyttä ja vilkkautta, mikä ei kaiketi kuulu perushämäläiseen luonteeseen. Muutin neljä vuotta sitten Helsinkiin, ja olen kyllä nauttinut ilmapiiristä. 50-vuotiaana on hyvä tehdä iso elämänmuutos ja mennä naimisiin!
Keikkailu oli urasi alkupuolella sinulle vaikeaa, peräti rasite. Se ahdisti sinua. Miten sinusta tuli showmies?
– Olin hyvin ujo, arka, estynyt ja masentunut. Polte ja paine tehdä omaa musiikkia oli kuitenkin niin kova, että pyristelin mukana musiikkikuvioissa vaikka väkisin. Kun kohtaa yleisöä vuodesta toiseen, niin kyllähän siinä väkisinkin oppii ja kouliintuu.
Ensimmäisestä levystäsi tulee tänä vuonna kuluneeksi 35 vuotta. Juhlitko?
– Ei, ei minulla ole ollut tapana juhlia tällaisia. Olen tyytyväinen, jos keikkaa riittää. Näen omana roolinani hiukan sellaisen työn sankarin maineen. Kun ei yritä, niin luovuus kukkii.