Suomen vesissä elää jokirapuja ja täplärapuja. Jokirapu on levinnyt maahamme tuhansia vuosia sitten ilman ihmisen apua. Se kuuluu siis Suomen alkuperäisiin lajeihin. Täpläravun on ihminen tuonut 1900-luvulla Suomeen Pohjois-Amerikasta.
Rapuja voi pyydystää monella tavalla. Yleisin pyydys on rapumerta, jonka pohjalle asetetaan syötiksi vaikkapa pieni kala. Syötti houkuttelee hajullaan rapuja. Rapumerta lasketaan yleensä rantaveteen, muutaman metrin syvyyteen. Jos haluat ravustaa merralla, sinun pitää ostaa sitä varten lupa vesialueen omistajalta.
Rapuja voi myös onkia. Se on jännittävää puuhaa. Koukkuun pannaan syötti, jonka avulla rapu houkutellaan esiin piilostaan. Kun rapu iskee syötin kimppuun, se pitää nostaa nopeasti haavilla pois vedestä.
Rapujuhlissa saa maiskutella
Ravut kypsennetään keittämällä. Elävät ravut pudotetaan yksitellen kiehuvaan veteen, missä ne kuolevat hetkessä. Tapa kuulostaa hurjalta ja herättää joka vuosi keskustelua. Kotioloissa keittäminen on kuitenkin ainoa tapa lopettaa rapu.
Saksiniekkojen syöminen vaatii hieman harjoittelua. Hyvä tapa on, että kokeneemmat neuvovat juhlissa aloittelijoita. Älä siis pelkää kysyä neuvoa, jos siltä tuntuu. Ravut syödään sormin, ja maiskuttelu on sallittua.
Perinteisesti rapujen kanssa tarjotaan paahtoleipää, voita ja tillisilppua. Juomista perinteisin on kylmä snapsi eli viinaryyppy. Pöydässä lauletaan iloisia juomalauluja ja saatetaan pitää puheitakin.
Saksilla on hyvä puolustautua
Ravut viihtyvät monenlaisissa vesistöissä: järvissä, lammissa, joissa ja puroissa. Veden pitää olla hapekasta, eli siinä pitää olla runsaasti happea.
Ravut kuuluvat äyriäisiin. Niiden koko ruumista suojaa kova kuori. Ravuilla on viisi paria jalkoja. Etummainen jalkapari on kehittynyt suuriksi saksiksi, joita rapu käyttää syömiseen ja kaivamiseen. Sakset ovat tärkeät myös silloin, kun pitää puolustautua.
Ravut asustavat vesistön pohjalla. Ne pitävät kovasta pohjasta, jota on hyvä kaivella. Mutapohja ei ravuille kelpaa. Pohjalla on hyvä olla myös kiviä tai uponneita puunrunkoja, joiden alle rapu pääsee piiloon.
Rapu liikkuu yöllä
Ravut ovat yksineläjiä, jotka viettävät päivät suojakoloissaan. Kun ilta hämärtyy, ne lähtevät etsimään ruokaa.
Aikuiset ravut ovat lähes kaikkiruokaisia. Etupäässä ne syövät kasvinosia, joita vajoaa vesistön pohjalle, mutta myös eläinravinto sopii saksiniekalle. Tutkijat ovat löytäneet rapujen mahoista esimerkiksi hyönteisten toukkia ja simpukoita. Rapu voi syödä myös toisen ravun, eli se on kannibaali.
Jokirapu tarvitsee suojelua
Jokirapu oli vielä 1900-luvun alussa Suomessa yleinen. Sitä pyydystettiin suuria määriä, jopa 20 miljoonaa kappaletta vuodessa.
Kun Suomen vesistöihin levisi ulkomailta rapurutto, jokiravut hävisivät monista järvistä ja joista. Rapurutto on tauti, joka yleensä tappaa jokiravun. Täplärapu sietää ruttoa paremmin. Nykyään saadaan ravustuskaudella saaliiksi paljon enemmän täplärapuja kuin jokirapuja.
Jokirapu on rapuruton takia Suomessa nykyään uhanalainen. Uhanalaisuus tarkoittaa, että laji on vaarassa hävitä Suomesta kokonaan. Koska täplärapu levittää rapuruttoa, sitä ei saa enää siirtää uusiin vesiin. Näin suojellaan jokirapua.