Ali Heidari haluaa jäädä Suomeen

Miten tulit Suomeen?

– Tulin Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 2015, yksin, seitsemäntoistavuotiaana. Asuin sitä ennen Iranissa, mutta jouduin siellä vaikeuksiin. Olen syntynyt Iranissa. Vanhempani ovat syntyneet Afganistanissa.

Minkälaiselta tuntui, kun saavuit Suomeen?

– Tunsin, että olen turvassa. Se oli upeaa ja tunsin kiitollisuutta. Mutta tietenkin edessä oli paljon uusia asioita, jotka vaativat totuttelua. Tulin keskellä talvea, ja Suomessa oli aika kylmää ja pimeää.

Mitkä muut asiat vaativat totuttelua?

– Ihmettelin esimerkiksi sitä, missä kaikki ihmiset ovat. Turussa kaupungilla näkyi paljon vähemmän ihmisiä kuin Iranissa.

– Ihmiset olivat myös kovin hiljaisia, eivätkä he menneet aina kovin lähelle toisiaan. Vähän ajan kuluttua ymmärsin, että se on täällä tapana. Nyt tällaiset asiat tuntuvat jo ihan luonnollisilta.

Olet ollut täällä vasta vähän aikaa, mutta puhut todella hyvää suomea. Eikö suomea olekaan vaikea oppia, vaikka usein niin sanotaan?

– Kyllä suomi on aika vaikea kieli. Aloin kuitenkin opiskella sitä heti hyvin ahkerasti. Ymmärsin, että en pärjää uudessa kulttuurissa, jos en osaa kieltä.

– Minulle oli tärkeää oppia suomea myos siksi, että halusin opiskella ammatin.

Olet opiskellut lähihoitajaksi. Miten se opiskelu sujui?

– Aluksi opiskelu oli kielen takia todella vaikeaa. Minä ja eräs toinen maahanmuuttaja emme ymmärtäneet yhtään mitään, mitä tunneilla puhuttiin. Jouduin tekemään paljon ylimääräistä työtä ja kääntämään tekstejä tietokoneohjelman, Googlen kielenkääntäjän avulla. Päivä päivältä aloin ymmärtää paremmin suomea. Myös suomalainen ystäväni auttoi minua paljon suomen opiskelussa.

Olet nyt töissä vanhainkodissa. Mitä pidät työstäsi?

– Pidän työstäni todella paljon. Autan muistisairaita vanhuksia esimerkiksi peseytymään ja ruokailemaan. Juttelen paljon heidän kanssaan. Vanhat ihmiset ovat todella kilttejä, maailman kilteimpiä. Hekin taitavat tykätä minusta.

– Eräs vanha rouva kutsuu minua aina kiinalaiseksi pojaksi. Olen kertonut hänelle monta kertaa, että en ole sieltä kotoisin, mutta hän ei muista sitä. Ei sillä ole väliä, se on ihan hauskaa.

– Työskentelin vanhainkodissa jo silloin, kun opiskelin. Päivät olivat aika pitkiä, kun olin päivisin koulussa ja iltaisin vanhainkodissa. Mutta halusin saada rahaa ja tulla toimeen omalla työlläni.

Olit vuonna 2020 julkisuudessa. Sinut haluttiin karkottaa silloin takaisin Afganistaniin. Mistä oikein oli kysymys?

– Minulla ei ollut silloin Suomeen oleskelulupaa. Sain yli kymmenen kielteistä turvapaikkapäätöstä. Minut haluttiin tosiaan karkottaa Afganistaniin, vaikka en ole koskaan edes käynyt siellä.

Miten siinä sitten kävi?

– Sain lopulta vuoden työperäisen oleskeluluvan. Päätökseen saattoi vaikuttaa myös se, että sain paljon tukea suomalaisilta. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Suomi keräsi puolestani nimilistan. Lähes 30 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen, että saisin jäädä Suomeen. Luultavasti vetoomus auttoi myös muita turvapaikanhakijoita, joilla on sama tilanne kuin minulla.

– Päätöksen odottaminen oli vaikeaa aikaa. Jatkuva epävarmuus on ollut muutenkin raskasta.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

– Toivon kovasti, että saan neljän vuoden oleskeluluvan. Toivottavasti saan lopulta myös pysyvän oleskeluluvan ja Suomen kansalaisuuden.

Mitä muita haaveita sinulla on?

– Jos saan jäädä Suomeen, haluaisin myöhemmin opiskella lääkäriksi. Haluan auttaa ihmisiä.

– Lääkäriksi opiskeleminen vaatii tietenkin paljon työtä. Puutteellinen kielitaito voi vielä vähän haitata mahdollisuuksiani. Mutta ei se varmasti mahdotonta ole! Tällä hetkellä opiskelen iltalukiossa. Nyt tavoitteenani on ensin valmistua ylioppilaaksi.

Kuka?

Ali Reza Heidari
Ikä: 23 vuotta
Asuinpaikka: Turku
Ammatti: lähihoitaja.
Harrastukset: liikunta ja kuntosali. ”Aikaisemmin harrastin Taekwondoa. kerran voitin kilpailussa pronssimitalinkin.”
Lempiruoka: mausteinen nepalilainen ruoka.