Marianne Heikkilä on uuden ajan martta

Marianne Heikkilä on Marttaliiton pääsihteeri. Heikkilä on toiminut marttojen johdossa seitsemän vuotta. Heikkilän tavoitteena on uudistaa ja nykyaikaistaa marttojen toimintaa, mutta säilyttää samalla perinteisen järjestön parhaat puolet.

Marttaliitto perustettiin vuonna 1899. Kansalaisjärjestö antaa kotitalousneuvontaa ja edistää perheiden hyvinvointia.

Aiotko jatkaa Marttaliiton uudistamista?

Kaikki muutos tehdään aina ihmisten kanssa yhdessä. Olen iloinen siitä, että Marttaliiton väki haluaa tehdä järjestöstämme entistä vaikuttavamman ja paremman. Olemme Taloustutkimuksen mittauksissa neuvontajärjestöjen ykkösiä. Arvostamme sitä, että kansalaiset pitävät toimintaamme luotettavana. Meillä on kuitenkin vielä paljon tekemistä, jotta voimme säilyttää hyvän maineemme. Juuri nyt martoilla on käynnissä digiloikka eli digitaalisten palveluidemme nopeuttaminen ja parantaminen. Se tarkoittaa uusien mahdollisuuksien tutkimista sähköisissä neuvontapalveluissamme.

Millaisena näet Marttojen tulevaisuuden?

Martta-aatteen perustuu sille, että haluamme tarjota hyvän arjen kaikille. Sanomme, että hyvä arki kuuluu kaikille. Haluamme edistää teknologian, kansalaisten muuttuvien tarpeiden ja palvelukulttuurin vahvistumista tulevaisuudessa. Olemme olemassa kaikkia varten. Teemme paljon neuvontaa erityisryhmien kanssa. Heihin kuuluvat esimerkiksi heikoimmassa asemassa olevat perheet, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, maahanmuuttajat, yksinhuoltajat, vangit, mielenterveyskuntoutujat, päihdeongelmaiset ja osatyökykyiset ihmiset. Uskon, että martat pärjää hienosti tulevaisuudessa.

Olet koulutukseltasi teologian maisteri ja työskentelit aiemmin pappina. Miten kristillisyys näkyy työssäsi käytännössä?

– Marttaliitto on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö. En siis toimi niin, että se voisi loukata uskonnottomia jäseniämme. Marttojen historia ja juuret ovat kuitenkin kristillisen arvomaailman mukaisia, niihin kuuluvat koti, uskonto ja isänmaa. Haluan pyrkiä siihen, että kunnioitan teoillani aina ihmisarvoa.

Onko nais- ja miespapeilla samanlaiset mahdollisuudet edetä urallaan?

– Naiset valtaavat yliopistot ja seurakunnat. Kirkkoherroiksi ja seurakuntayhtymien johtajiksi he etenevät edelleen harvemmin. Kun työskentelin 1990-luvulla pappina, esimerkiksi hautajaisiin saatettiin toivoa miespappia. Silloin sukupuoliroolit olivat nykyistä voimakkaampia. Naisena täytyi usein lunastaa oma paikkansa ja tehdä itsensä uskottavaksi. Ennakkoluulot liittyivät kuitenkin ehkä enemmän kokemattomuuteen ja nuoruuteen kuin naiseuteen. Kirkossa ja etenkin herätysliikkeissä on edelleen hyvin vahvoja ennakkoluuloja naisia kohtaan.

Olet feministi eli haluat parantaa naisen yhteiskunnallista asemaa. Minkälaisena näet naisen aseman tämän päivän yhteiskunnassa?

Suomessa naisen asema on vahva, vakaa ja tasa-arvoinen. Se eroaa edukseen monista muista maista. Seksuaalista häirintää ei enää suvaita, ja nainen on tasa-arvoinen suhteessa mieheen. Naisten oikeudet ovat Suomessa hyvällä tasolla. Koulutustaso, politiikkaan osallistumisen mahdollisuus, terveys ja oikeudenmukaisuus ovat Suomessa kohtuullisen hyvällä tasolla.

Helsinkiin valitaan syksyllä uusi piispa, kun Suomen ainoa naispuolinen piispa Irja Askola jää eläkkeelle. Minkälaisia ajatuksia sinulla on uuden Helsingin piispan valinnan suhteen?

Helsingin piispan tulee jatkaa Irja Askolan hyvää työtä avoimuuden, solidaarisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien vahvistamisessa. Tasa-arvon näkökulmasta olisi hyvä, jos puolet evankelis-luterilaisen kirkon kymmenestä piispasta olisi naisia. Toivon, että tulevalla piispalla on teologisen ymmärryksen lisäksi hyvät sosiaaliset ja inhimilliset taidot. Odotan viisasta, lämmintä ja keskustelevaa piispaa.

Minkälainen roolijako teillä on perheessänne esimerkiksi kotitöiden suhteen?

– Täysin tasa-arvoinen, olen suuri feministi. Teimme jo seurustelun alkuvaiheessa selväksi, että kaikki osallistuvat kotitalouden arjen pyörittämiseen. Minä hoidan laskut puoliksi miehen kanssa. Mieheni tekee usein ruuan ja kuljettaa lapsia harrastuksiin.  Vahvan puolison rinnalla voin itsekin olla vahva suomalainen nainen. Lastenhoito on järjestetty täysin tasapuolisesti. Menin ensimmäisen lapsen saatuani puolen vuoden jälkeen töihin, mies jäi kotiin vuodeksi. Kun saimme toisen lapsen, olin sen kanssa omasta halustani kotona neljä vuotta. Tein kyllä koko ajan samalla töitä.

Mitä toiveita ja haaveita sinulla on?

Paljon! Haluaisin tehdä asioita, jotka suojelevat elämää ja maailmaa. Haluaisin antaa lapsilleni ja lähipiirissäni oleville perinnön, joka on sekä henkinen että sosiaalinen. Haluan vielä aloittaa paljon uusia asioita ja nähdä niiden auttavan ja tuovan ihmisten elämään hyvää.


Kommentoi

Voit kirjoittaa mielipiteesi uutisesta kommenttilaatikkoon.

Sinun pitää kirjoittaa myös nimesi tai keksiä nimimerkki.