Pakina

Nolo äiti

Tästä seuraa monenlaisia tilanteita. Aikuisten mielestä tilanteet ovat usein käsittämättömiä.

Murrosikäisen mielestä kamalinta on joutua häpeämään omia noloja vanhempiaan.

Olen itsekin nolannut sekä itseni että tyttäreni pahemman kerran.

Kun tyttäreni olivat 10- ja 12-vuotiaita, he viettivät viikon urheiluleirillä. Kun leiri loppui, lapset piti noutaa kotiin voimistelusalista.

Voimistelusali oli täynnä lapsia. Omat tyttäreni olivat salin perällä. Kun lähestyin heitä, vanhempi tytär sähisi minulle vihaisena kuin käärme:

– Mee pois siitä! Sä häpäiset mut!

Otin nuoremman tyttären mukaani ja menimme autolle. Vanhempi tytär saapui hetken kuluttua paikalle. Hän käveli seinänvieriä pitkin ja yritti olla huomaamaton. Kysyin, miten ihmeessä häpäisin vain hänet, mutta en pikkusiskoa.

– No ei se tajuu tätä, kun se on vielä niin pieni!

Myöhemmin kotona 12-vuotias tyttäreni nousi portaat yläkertaan. Hän pysähtyi portaitten keskellä, kääntyi ja huusi minulle:

– Etko sä tajuu, että sä tuhoot mun elämän!

Vielä tänäkään päivänä en tiedä, mitä todella tapahtui.