Kuvassa on kirjailija Eppu Nuotio.

Selkokieli kirkastaa tarinaa

Kirjailija Eppu Nuotio on vuoden 2017 selkokirjakummi. Hänen kirjansa Peiton paikka sai uuden muodon, kun sitä tehtiin selkokielinen versio. Kirjan on mukauttanut selkokielelle Johanna Kartio.

Eppu Nuotion kirja Peiton paikka kertoo Annukka-tytöstä ja hänen vanhemmistaan. Perheessä on paljon salaisuuksia, joista ei puhuta muille. Äiti on masentunut ja aina väsynyt. Isä käy jatkuvasti työmatkoilla Helsingissä.

Miksi Peiton paikka sopi hyvin muokattavaksi selkokielelle?

– Tässä kirjassa elämä ei ole helppoa. Monet ihmiset, jotka tarvitsevat selkokirjoitusta, voivat ehkä löytää tästä teoksesta jotain tuttua. Teini-ikäiset lukijat voivat palata omiin lapsuuskokemuksiinsa tämän kirjan avulla.

– Kirja tapahtumapaikka on 1960-luvun Varkaus. Siellä paperitehdas on kaupungin suurin työnantaja. Miehet käyvät työssä tehtaalla ja vaimot ovat kotirouvia. He katsovat televisiosta amerikkalaista sarjaa nimeltään Peyton Place. Kirjan nimi, Peiton paikka, tulee tästä sarjasta.

Miten selkokirja eroaa alkuperäisestä teoksesta?

– Alkuperäisessä teoksessa on paljon ihmisiä, jotka on jätetty pois selkokielisestä versiosta. Monia sivujuonia on jätetty pois, tai niitä on yksinkertaistettu. Selkokielinen versio on lyhyempi, siinä on noin neljäsosa alkuperäisen teoksen sisällöstä.

– Myös kirjan tapahtuma-aika on häivytetty taustalle. Se näkyy vain joistain pienistä asioista, kuten siitä, että perheeseen ostetaan televisio. Ne alkoivat yleistyä Suomessa 1960-luvulla.

Mitä mieltä olet kirjasi selkokielisestä versiosta?

– Olen siihen erittäin tyytyväinen. Pidän erityisesti kirjan lopusta. Siinä Annukka on menossa kouluun ja hänellä alkaa uusi elämä. Aika masentuneen äidin kanssa kotona on loppumassa.

– Kirjan pääjuoni nousee selkokirjassa vahvasti esiin, koska henkilöitä ja tapahtumia on vähemmän. Toisaalta selkokielinen mukautus on myös painostava, koska siinä kerrotaan paljon ahdistavista asioista.

Mitä olet itse oppinut selkokielestä?

– Selkokieleen tutustuminen on minulle tärkeä muistutus siitä, mikä on tarinan ydin ja runko. Selkokielen käyttö kirkastaa tarinaa.

– Olen myös suositellut selkokielisten kirjojen lukemista opettajille, jotka opettavat suomea toisena kielenä Berliinin Suomi-koulussa. Asun perheeni kanssa Berliinissä.

Millainen selkomukautuksesta olisi tullut, jos sen olisi tehnyt mies?

– Mies olisi ehkä painottanut teollisen yhteiskunnan muutosta. Ehkä tarinan isä ja paperitehdas olisi saanut suuremman roolin. Ehkä tarinassa olisi kerrottu, kuinka lapsi kasvaa tehdasympäristössä.


Kommentoi

Voit kirjoittaa mielipiteesi uutisesta kommenttilaatikkoon.

Sinun pitää kirjoittaa myös nimesi tai keksiä nimimerkki.