Kuvassa on tietokirjailija Outi Ampuja.

Hiljaisuus elvyttää ihmistä

Ihmiset tarvitsevat hiljaisia paikkoja, myös kaupungeissa. Näin sanoo Outi Ampuja, joka on tutkinut, miksi ihmiset pitävät hiljaisuudesta.

320 ihmistä kirjoitti tutkimusta varten tarinoita hiljaisuudesta. Outi Ampuja tutki näitä tarinoita.

Miksi hiljaisuus on hyväksi ihmiselle?

– Hiljaisuuden tarve on yksilöllistä. Jotkut tarvitsevat sitä, jotta he toipuvat työstä. Toiset haluavat sitä, jotta he pystyvät luomaan uutta. Joillekin se tuo lohtua, toisille onnea. Kaikki tämä tarkoittaa elpymistä.

– Ihmiset kaipaavat ympäristöjä, jotka elvyttävät heitä. Sellaisia ovat esimerkiksi merenranta, koti, oma piha, taidemuseo, kirkko, metsä tai puisto. Tutkimuksissa on havaittu, että niissä ihmisten verenpaine laskee ja stressihormonin eritys vähenee.

– Joissakin tilanteissa hiljaisuus voi myös ahdistaa. Metsään eksyminen ahdistaa. Hiljaisuudessa ikävät muistot voivat tulla mieleen.

Mitä suomalaiset tekevät hiljaisissa ympäristöissä?

– Monet menevät luontoon ja poimivat marjoja ja sieniä tai kalastavat. Toiset menevät sinne vain olemaan. Jotkut pitävät taidemuseoista. He sanovat, että siellä ulkomaailma katoaa. Oma sisäinen hiljaisuus saa tilaa.

– Ihmiset kaipaavat kaupunkeihin hiljaisia alueita. Puistoja pitää olla paljon. Kerrostalot kannattaa rakentaa umpikortteleiksi niin, että talojen keskelle jää hiljainen piha.

Mikä on hiljaisuuden ja äänettömyyden ero?

– Täydellinen äänettömyys eristyssellissä ahdistaa. Hiljaisuudessa erotamme pieniä ääniä. Koemme usein, että ne ovat miellyttäviä ääniä. Sellaisia ovat lasten leikki pihalla, lehtien kahina, tiskikone tai koiran kuorsaus.

Kaipaavatko vain suomalaiset hiljaisuutta?

– Hiljaisuuden elvyttävä vaikutus on ihmislajille ominainen piirre. Elvyttävät ympäristöt voivat olla erilaisia eri maissa. Suurissa kaupungeissa on puistoja ja vanhoja kaupunginosia, joissa on rauhallista ja hiljaista.

Järjestät kuuntelukävelyjä ja hiljaisia reittejä. Mitä ne tarkoittavat?

– Kuvallinen viestintä korostuu nykymaailmassa. Äänet jäävät syrjään. Siksi järjestän joskus kuuntelukävelyjä esitelmieni yhteydessä.

– Vien kuulijat ulos kävelylle. Pyydän, että he kuuntelevat ympäristön ääniä. Silloin kuuntelemme liikenteen kohinaa, lasten leikin ääniä tai kirkon kelloja. Helsingissä Suomenlinna on kiva kuuntelukävelyn kohde. Siellä ei ole autoja. Kuulemme tuulen, aaltojen ja turistien ääniä.


Kommentoi

Voit kirjoittaa mielipiteesi uutisesta kommenttilaatikkoon.

Sinun pitää kirjoittaa myös nimesi tai keksiä nimimerkki.